Laulut ja perinnemusiikki (1100–2026)

Tunnettujen säveltäjien kirjoittaman musiikin rinnalla on aina ollut valtava määrä suullista perinnettä: kehtolauluja, tanssilauluja, merimieslauluja, valituslauluja, joululauluja, viulusävelmiä. Ne opitaan korvakuulolta, ja jokainen sukupolvi muuttaa niitä hieman, minkä vuoksi samasta sävelmästä on usein useita versioita.

Monet näistä sävelmistä ovat hyvin vanhoja. Jotkin joululaulut juontavat keskiajalle, renessanssin tansseista tuli lastenlauluja, ja ”Au clair de la lune” -kaltaiset laulut ovat olleet tunnettuja 1700-luvulta asti. Painotaidon levitessä kokoelmat tallensivat ne paperille: niin tunnemme 1800-luvun alussa kerätyt ruotsalaiset kansantanssit tai irlantilaisen harppunsoittajan Turlough O’Carolanin sävelmät.

1800- ja 1900-luvuilla kerääjät kiersivät maaseutua merkitsemässä muistiin tai äänittämässä tätä musiikkia ennen kuin se katoaisi: Bartók Keski-Euroopassa, John ja Alan Lomax Yhdysvalloissa. Taidemusiikin säveltäjät ammensivat siitä (Grieg, Dvořák, Bartók), ja moderni populaarimusiikki bluesista folkiin kasvoi suoraan siitä.

Musiikillisesti nämä sävelmät on usein helppo muistaa: säkeistö ja kertosäe, lyhyet fraasit, pentatoniset tai modaaliset asteikot, tanssirytmit. Ne ovat paras maaperä aloittelijoille: laulaminen soittaessa ja säestämisen opettelu muutamalla soinnulla.