Melodiset sekvenssit ja rytmi identiteettinä – ilmainen kurssi:

Kaksi työkalua moninkertaistaa nyt kykysi kasvattaa ideaa. Melodinen sekvenssi siirtää aiheen muille sävelkorkeuksille ja luo vastustamatonta vauhtia. Luonteenomainen rytmi antaa koko kappaleelle tunnistettavan allekirjoituksen sävelkorkeuksista riippumatta. Bach, Vivaldi, Mozart ja elokuvasäveltäjät käyttävät niitä jatkuvasti.

1. Miten sekvenssi toimii

Sekvenssi toistaa aiheen useita kertoja peräkkäin, joka kerta siirrettynä saman intervallin verran (usein askeleen ylös tai alas). Korva tajuaa prosessin toisella esiintymällä ja ennakoi mielellään jatkoa.

M:4/4
L:1/8
Q:1/4=100
K:C
C D E C D E F D | E F G E F4 |]

Aihe C–D–E–C soitetaan kolme kertaa, joka kerta askelta ylempää, ja sitten fraasi asettuu lepoon. Tämä on nouseva sekvenssi: se luo vauhtia ja odotusta.

2. Kvinttiympyräsekvenssi

Musiikinhistorian kuuluisin sekvenssi laskee melodiaa ja harmoniaa yhdessä kvinttiympyrää seuraten: C – F – B° – Em – Am – Dm – G – C (sointumerkki B° on vähennetty H-sointu). Löydät sen Vivaldilta, Bachilta, Händeliltä ja lukemattomista lauluista.

M:4/4
L:1/8
Q:1/4=96
K:C
%%staves {RH LH}
V:RH clef=treble
V:LH clef=bass
[V:RH] "C"e d e c "F"f e f c | "Bdim"d c d B "Em"e d e B | "Am"c B c A "Dm"d c d A | "G"B A B G "C"c4 |]
[V:LH] C,4 F,4 | B,,4 E,4 | A,,4 D,4 | G,,4 C,4 |]

Jokainen tahti toistaa saman kuvion askelta alempaa, ja basso vuorottelee nousevaa kvarttia ja laskevaa kvinttiä. Huomaa, että sekvenssi pysyy C-duuriasteikon sisällä: se on diatoninen (tonaalinen) sekvenssi (intervallit mukautuvat: H:lle rakennettu sointu on vähennetty). Reaalinen sekvenssi sen sijaan toistaa intervallit täsmälleen ja poistuu siksi sävellajista; sitä käytetään modulointiin.

Kolmen sääntö jälleen: sekvenssissä on yleensä kolme esitystä (joskus neljä), sitten sen ”katkaisee” kadenssi tai uusi idea. Pidempänä siitä tulee mekaaninen – vanhat oppikirjat kutsuivat tätä nimellä ”rosalia”.

3. Rytmi kappaleen allekirjoituksena

Samat sävelkorkeudet kolmella eri rytmillä antavat kolme eri luonnetta: tasainen ja rauhallinen (a), pisteellinen ja ylpeä (b), synkooppinen ja tanssiva (c).

M:4/4
L:1/8
Q:1/4=90
K:C
"^a"C2 E2 G2 c2 | "^b"C3 E G3 c | "^c"z C E2 G2 c2 |]

Onnistuneessa kappaleessa luonteenomainen rytmi palaa yhä uudelleen, vaikka sävelkorkeudet vaihtuvat. Se toimii punaisena lankana: Mozartin Rondo alla turca, Ravelin Boléro ja useimmat elokuvateemat lepäävät sinnikkään rytmin varassa. Tässä pieni jigi 6/8-tahtilajissa, jossa sama solu ”pitkä-lyhyt, neljäsosa, neljäsosa, kahdeksasosa” antaa jokaiselle tahdille identiteetin:

M:6/8
L:1/8
Q:3/8=72
K:C
"C"G>A G E2 C | "F"A>B A F2 A | "G"G>A G D2 B, | "C"C3 z3 |]

Naputa tämä rytmi työkalulla: huomaat, että se lähes yksinään riittää kappaleen tunnistamiseen.

Yleisiä virheitä:

Loputon sekvenssi: viisi, kuusi esitystä… kuulija arvasi jatkon aikoja sitten ja tylsistyy.
Sekvenssi, joka ei johda mihinkään: sekvenssin täytyy viedä jonnekin (kadenssiin, huipennukseen, uuteen sävellajiin).
Eri rytmi joka tahdissa: ilman toistuvaa rytmisolua kappaleella ei ole kasvoja.
Liian yhdenmukainen rytmi: toisaalta tasaiset kahdeksasosat alusta loppuun käyvät yksitoikkoisiksi; suunnittele pitkiä säveliä, jotta musiikki voi hengittää.

Sinun pajasi

Keksi piano rollissa yhden tahdin aihe (4–6 säveltä).
Kirjoita laskeva sekvenssi, jossa on kolme esitystä, kukin askelta alempaa, ja päätä kadenssiin C:hen.
Valitse nyt luonteenomainen rytmisolu (pisteellinen, synkooppinen tai 6/8-tahtilajissa) ja kirjoita kahdeksan tahdin kappale, jossa se palaa vähintään kuudessa tahdissa eri sävelkorkeuksin.
Lisää sekvenssisi ajaksi basso, joka seuraa esimerkin kvinttiympyrää (C, F, H, E, A, D, G, C).
Kopioi paras kohtasi ABC-editoriin.

Itsetarkistus: jos taputat pelkän kappaleesi rytmin, tunnistaako sen joku, joka on kuullut sen?