Jännite ja purkaus: johtosävel ja sen ystävät – ilmainen kurssi:

Miksi melodia liikuttaa meitä? Suurelta osin siksi, että se leikittelee odotuksillamme: se luo jännitettä, panee meidät odottamaan ja sitten purkaa sen. Kuten elokuvassa, ilman konfliktia ei ole tarinaa. Säveltäjän on siis tiedettävä, mitkä sävelet ”vetävät” toisia kohti ja miten noita jännitteitä annostellaan.

1. Vakaat ja epävakaat sävelet

C-duurissa toonikasoinnun sävelet (C, E, G) ovat vakaita: niihin voi pysähtyä. Muut ovat epävakaita, ja niillä on ”taipumuksia”: ne haluavat mennä jonnekin.

Aste	Sävel (C:ssä)	Taipumus
7 (johtosävel)	H	nousee C:hen (hyvin voimakas)
4	F	laskee E:hen
6	A	laskee G:hen
2	D	laskee C:hen (tai nousee E:hen)

2. Johtosävel: kaikkein ”magneettisin” sävel

H on vain puolisävelaskeleen päässä C:stä: tuo läheisyys luo vastustamattoman vedon. Siksi sitä kutsutaan johtosäveleksi. Kuuntele se yksin ja sitten purkautuneena:

G7-soinnussa (G–H–D–F) on kaksi epävakaata säveltä kerralla: H (nousee C:hen) ja F (laskee E:hen). Yhdessä ne muodostavat tritonuksen, asteikon jännitteisimmän intervallin. Kun se purkautuu, sävelet liikkuvat toisiaan kohti ja asettuvat C:hen ja E:hen. Tämä on täydellisen kadenssin moottori.

M:4/4
L:1/4
Q:1/4=72
K:C
%%staves {RH LH}
V:RH clef=treble
V:LH clef=bass
[V:RH] "G7"[FB]4 | "C"[Ec]4 | "G7"[FB]4 | "C"[Ec]4 |]
[V:LH] G,,4 | C,4 | G,,4 | C,4 |]

3. Appoggiatura: jännite vahvalla iskulla

Appoggiatura on soinnulle vieras sävel vahvalla iskulla, joka purkautuu askeleella soinnun säveleen. Se tuottaa pienen ilmeikkään ”kivun”, kuin huokauksen. Romantikot jumaloivat sitä. Tässä jokainen tahti alkaa appoggiaturalla (F C:n päällä, H a-mollin päällä, A G:n päällä, D C:n päällä), joka purkautuu alaspäin.

M:4/4
L:1/4
Q:1/4=66
K:C
%%staves {RH LH}
V:RH clef=treble
V:LH clef=bass
[V:RH] "C"F2 E2 | "Am"B2 A2 | "G"A2 G2 | "C"D2 C2 |]
[V:LH] [C,G,]4 | [A,,E,]4 | [G,,D,]4 | [C,G,]4 |]

Vertaa versioon, jossa melodia soittaa suoraan E, A, G, C: oikein, mutta paljon vähemmän ilmeikäs. Jännite antaa purkaukselle arvon.

4. Pidätys: korvan panttaaminen

Pidätys tarkoittaa, että sävel pidetään harmonian vaihtuessa sen alla: siitä tulee dissonoiva, ja sitten se laskee askeleella purkautuakseen. Bach ja Händel käyttävät sitä lähes jokaisessa kadenssissa.

M:4/4
L:1/4
Q:1/4=66
K:C
%%staves {RH LH}
V:RH clef=treble
V:LH clef=bass
[V:RH] "Am"e4- | "G"e2 d2 | "F"c4- | "G"c2 B2 | "C"c4 |]
[V:LH] A,,4 | G,,4 | F,,4 | G,,4 | C,4 |]

Tahti 2: korkea E, joka on konsonoiva a-mollin päällä, muuttuu dissonoivaksi, kun basso siirtyy G:hen; se purkautuu D:hen. Tahti 4: sama leikki, G:n päällä pidetty C purkautuu H:hon… joka lopulta nousee päättävään C:hen.

Jännitteen annostelu: ajattele aaltoina. Fraasi alkaa rauhallisesti (vakaat sävelet), kasvattaa jännitettä (epävakaat sävelet, dissonanssit, huipennus) ja rentoutuu sitten kohti kadenssia. Jos kaikki on jännitteistä, mikään ei ole.

Yleisiä virheitä:

Johtosävelen hylkääminen: dominantin päällä oleva H, joka hyppää alas sen sijaan, että nousisi C:hen, jättää keskeneräisen tunteen (ellei se ole tarkoitettu vaikutus).
Purkaminen hypyllä: appoggiatura tai pidätys purkautuu askeleella; muuten dissonanssi kuulostaa vain väärältä säveleltä.
Liikaa dissonansseja vahvoilla iskuilla: yksi appoggiatura fraasissa on jalokivi; kymmenen on sekasotku.

Sinun pajasi

Tuo kahdeksan tahdin melodiasi takaisin piano rolliin.
Katso tahtia 7: anna melodian kulkea johtosävelen (H) kautta G-soinnun päällä ja nousta viimeiseen C:hen.
Lisää kaksi appoggiaturaa: korvaa kahdella vahvalla iskulla soinnun sävel sen yläpuolella olevalla sävelellä ja pura se sitten alaspäin.
Lisää yksi pidätys ennen kadenssia: pidä säveltä basson vaihtuessa ja anna sen sitten laskea askeleella.
Kuuntele ”ennen”- ja ”jälkeen”-versiot. Kirjoita luonnosvihkoosi, mikä tunteessa muuttui.

Itsetarkistus: purkautuuko jokainen lisäämäsi dissonoiva sävel askeleella soinnun säveleen?