Säveltäminen mollissa ja pentatonisella asteikolla

Tähän asti olet kirjoittanut C-duurissa. Asteikon vaihtaminen tarkoittaa värin vaihtamista, kuin taidemaalari siirtyisi kirkkaasta vesiväristä hiileen. Molli tuo melankoliaa, mysteeriä tai vakavuutta; pentatoninen asteikko viisine sävelineen ja ilman puolisävelaskelia kuulostaa avoimelta, muinaiselta, kansanomaiselta. Kaksi olennaista palettia jokaiselle säveltäjälle.

1. Mollin kolmet kasvot

a-molli on C-duurin rinnakkaissävellaji: samat sävelet, mutta A on keskuksena. Tällä luonnollisella molliasteikolla on säveltäjän kannalta yksi vika: sen 7. aste (G) on kokosävelaskeleen A:n alapuolella, joten siinä ei ole oikeaa johtosäveltä. Siksi on harmoninen molli, joka ylentää G:n Gis:ksi.

M:4/4
L:1/8
Q:1/4=100
K:Am
"^natural"A, B, C D E F G A | "^harmonic"A, B, C D E F ^G A |]

Käytännössä: käytä Gis-säveltä aina, kun harmonia on dominanttisoinnulla (E-duuri tai E7), ja aina, kun melodia nousee A:han. Käytä palautettua G:tä laskevissa linjoissa sekä G- ja C-sointujen päällä.

2. Periodi a-mollissa

Tässä pieni melankolinen kahdeksan tahdin valssi. Kysymys jää roikkumaan H:hon (E-sointu, puolilopuke); vastaus nousee korkeaan A:han (huipennus), ja sitten johtosävel Gis nousee viimeiseen A:han.

M:3/4
L:1/4
Q:1/4=108
K:Am
%%staves {RH LH}
V:RH clef=treble
V:LH clef=bass
[V:RH] "Am"e2 c | "Dm"d2 f | "Am"e c A | "E"B3 | "Am"e2 c | "Dm"d f a | "E"B e ^G | "Am"A3 |]
[V:LH] [A,,E,]3 | [D,A,]3 | [A,,E,]3 | [E,B,]3 | [A,,E,]3 | [D,A,]3 | [E,B,]3 | [A,,E,]3 |]

Huomaa E-duurisointu (ei e-molli) tahdeissa 4 ja 7: Gis tekee siitä todellisen dominantin, joka pystyy ”johtamaan takaisin” a-molliin.

3. Ylinouseva sekunti ja melodinen molli

Harmonisessa mollissa on F:n ja Gis:n välillä outo intervalli: ylinouseva sekunti (puolitoista kokosävelaskelta). Sillä on vahvasti ”itämainen” maku. Ellet halua tuota väriä, vältä sitä melodioissa: ylennä nousussa myös F (melodinen molli: E–Fis–Gis–A).

M:4/4
L:1/4
Q:1/4=80
K:Am
"^augmented second"F ^G A2 | "^melodic minor"E ^F ^G A |]

4. Pentatoninen asteikko: viisi säveltä, ei vääriä säveliä

C-duuripentatoninen sisältää sävelet C–D–E–G–A: F ja H, puolisävelaskeleet muodostavat sävelet, on poistettu. Tulos: mikään sävel ei ”hankaa”, kaikki kuulostaa hyvältä yhdessä. Se on skotlantilaisten, kiinalaisten ja afrikkalaisten kansanlaulujen, bluesin, popin ja monien Debussyn kohtien asteikko. Soita pianolla pelkkiä mustia koskettimia: se on pentatoninen asteikko!

M:4/4
L:1/8
Q:1/4=88
K:C
"C"c2 A G E2 G A | "Am"c d e2 d c A2 | "Dm7"G A c A G E D2 | "C"E2 D C C4 |]

Ilman puolisävelaskelia pentatoniikassa ei ole johtosäveltä: se päättyy lempeästi, ”vetämättä”. Siitä tulee sen rauhallinen, leijuva luonne.

A-mollipentatoninen (A–C–D–E–G) käyttää samoja säveliä A:n ympärille keskitettyinä. Se on bluesin ja rockin perusta.

M:4/4
L:1/8
Q:1/4=84
K:Am
"Am"A2 c d e2 d c | "G"d e g e d2 c A | "Am"A8 |]

Sinun pajasi

1. Kirjoita piano rollissa kahdeksan tahdin periodi a-mollissa: kysymys, joka päättyy H:hon tai E:hen (E-duurisointu), ja vastaus, joka päättyy A:han kulussa Gis → A.
2. Vasen käsi: yksi kvintti tahtia kohden (A–E, D–A, E–H), kuten esimerkissä.
3. Tarkista jokainen G: ylennetty E-soinnun päällä ja noustessa A:han, muualla palautettu. Ei vahingossa syntyneitä ylinousevia sekunteja.
4. Kirjoita sitten kahdeksan tahdin pentatoninen melodia sävelillä C–D–E–G–A, improvisoiden ensin C-duurin pop-taustanauhan päälle.
5. Vertaa kahta kappaletta: kuvaile kummankin väriä kolmella sanalla luonnosvihkoosi.

Itsetarkistus: päättyykö mollikappaleesi yhtä tukevasti kuin duurikappale? Jos ei, tarkista toiseksi viimeisen tahdin Gis.