Sointujen valitseminen melodian alle

· Harmonia säveltäjille · Taso 3 · 15 min

Olet kirjoittanut melodian, se laulaa itsekseen… ja nyt haluaisit kuulla sen puettuna. Harmonisointi tarkoittaa, että valitset melodian jokaiseen hetkeen sitä tukevan soinnun. Hyvä uutinen: vain kolmella soinnulla – asteilla I, IV ja V – voit harmonisoida valtaosan yksinkertaisista duurimelodioista. Tämä oppitunti antaa sinulle vaiheittaisen menetelmän, jota säveltäjät ovat käyttäneet Bachista nykyajan lauluntekijöihin.

1. Kolme pilaria: I, IV ja V

C-duurissa kolme pääsointua ovat C (C–E–G, aste I), F (F–A–C, aste IV) ja G (G–H–D, aste V, usein rikastettuna G7:ksi F:n kera). Yhdessä ne sisältävät asteikon jokaisen sävelen. Katso tätä taulukkoa: se kertoo jokaisen melodiasävelen kohdalla, mitkä soinnut sisältävät sen.

MelodiasävelSen sisältävät soinnut
CI (C), IV (F)
DV (G)
EI (C)
FIV (F), V7 (G7)
GI (C), V (G)
AIV (F)
HV (G)

Tämä taulukko on kompassisi. Kun sävel kuuluu kahteen sointuun (C, G, F), siinä sinulla on todellinen säveltäjän valinta – ja siinä syntyy väri.

2. Kultainen sääntö: soinnun sävelet vahvoille iskuille

Jokaista säveltä ei harmonisoida. Katso ensin vahvoja iskuja (4/4-tahtilajissa iskut 1 ja 3): ne ”kantavat” harmoniaa. Heikkojen iskujen sävelet voivat olla soinnun ulkopuolella, kunhan ne liikkuvat askeleittain: ne ovat läpikulkusäveliä tai vaihtosäveliä. Tässä neljän tahdin melodia harmonisoituna yhdellä soinnulla tahtia kohden.

M:4/4
L:1/4
Q:1/4=88
K:C
%%staves {RH LH}
V:RH clef=treble
V:LH clef=bass
[V:RH] "C"E2 D C | "F"A2 c A | "G"d2 B G | "C"c4 |]
[V:LH] [C,E,G,]4 | [F,A,C]4 | [G,B,D]4 | [C,E,G,]4 |]

Tahti 1: E (isku 1) ja C (isku 3) kuuluvat C-duuriin; iskun 2 D on läpikulkusävel. Tahti 2: A ja C kuuluvat F:ään. Tahti 3: D ja G ovat G:ssä. Tahti 4: takaisin C:hen, fraasi on suljettu.

3. Soinnun ulkopuoliset sävelet: ei paniikkia

Virtaavassa melodiassa on väistämättä säveliä, jotka eivät kuulu sointuun. Kunhan ne ovat heikolla iskulla ja yhdistävät askeleittain kaksi soinnun säveltä, korva hyväksyy ne ja jopa nauttii niistä: ne luovat liikettä.

M:4/4
L:1/8
Q:1/4=80
K:C
%%staves {RH LH}
V:RH clef=treble
V:LH clef=bass
[V:RH] "C"c2 BA G2 E2 | "F"F2 GA c2 A2 | "G"B2 cd B2 G2 | "C"c6 z2 |]
[V:LH] [C,E,G,]8 | [F,A,C]8 | [G,B,D]8 | [C,E,G,]8 |]

Tahti 1: H ja A yhdistävät C:n G:hen – läpikulkusäveliä. Tahti 2: G yhdistää F:n A:han. Tahti 3: C yhdistää H:n D:hen. Näet periaatteen: soinnun ulkopuolinen sävel on ”ohikulkumatkalla”, ei koskaan ”istumassa”.

4. Yksi sävel, monta väriä

Sävel E kuuluu C-duuriin (sen terssi), a-molliin (sen kvintti) ja e-molliin (sen pohjasävel). Kuuntele, miten sama melodia vaihtaa tunnetta soinnun mukaan: kirkas C:n päällä, haikea a-mollin päällä, leijuva e-mollin päällä.

M:4/4
L:1/4
Q:1/4=72
K:C
%%staves {RH LH}
V:RH clef=treble
V:LH clef=bass
[V:RH] "C"E4 | "Am"E4 | "Em"E4 | "C"E4 |]
[V:LH] [C,E,G,]4 | [A,,C,E,]4 | [E,G,B,]4 | [C,E,G,]4 |]

Muista tämä: harmonisointi ei ole sen oikean vastauksen löytämistä, vaan valaistuksen valitsemista. Sivusoinnut (ii = d-molli, iii = e-molli, vi = a-molli) korvaavat usein I:n, IV:n tai V:n vivahteen lisäämiseksi: vi korvaa I:n, ii korvaa IV:n.

5. Viiden vaiheen menetelmä

  1. Tunnista sävellaji ja viimeinen sävel (yleensä toonika).
  2. Ympyröi vahvojen iskujen sävelet jokaisesta tahdista.
  3. Luettele mahdolliset soinnut kullekin taulukon avulla.
  4. Aloita lopusta: viimeinen tahti on lähes aina I, sitä edeltävä lähes aina V. Kiinnitä nämä kaksi sointua ensin.
  5. Täytä loput suosien vaihtelua ja luontevaa liikettä (I → IV → V → I on selkäranka).
Säveltäjän niksi: laula melodiaa ja soita vasemmalla kädellä pelkkä kunkin soinnun bassosävel (C, F tai G). Jos basso ”kuulostaa oikealta” sävelmää vasten, niin kuulostaa täysi sointukin. Se on nopein tapa testata harmonisointia.
Yleisiä virheitä: soinnun vaihtaminen joka sävelellä (tulos on katkonainen ja sekava); sellaisen soinnun valitseminen, jossa on puolisävelaskeleen päässä melodiasta oleva sävel vahvalla iskulla (esimerkiksi melodian F C-duurisointua vasten); V → I -lopetuksen unohtaminen, jolloin fraasi jää roikkumaan, vaikka et tarkoittanut sitä.

Sinun pajasi

  1. Avaa piano roll ja kirjoita (tai käytä uudelleen) 8 tahdin melodia C-duurissa puoli- ja neljäsosanuotein.
  2. Merkitse paperille jokaisen tahdin iskujen 1 ja 3 sävelet ja sitten mahdolliset soinnut (I, IV tai V) taulukon avulla.
  3. Kiinnitä ensin loppu: tahti 7 = G (V), tahti 8 = C (I). Täydennä sitten tahdit 1–6.
  4. Kirjoita säestys täysinä sointuina (kokonuotteina) vasempaan käteen C2:n ja C4:n välille. Kuuntele.
  5. Korvaa yksi C-sointu a-mollilla (vi) ja yksi F-sointu d-mollilla (ii): vertaa molempia versioita ja pidä se, josta pidät enemmän.
  6. Itsetarkistus: kuuluuko melodiasävel jokaisella vahvalla iskulla sointuun? Päättyykö fraasisi V → I?

✓ Tee oppitunnin tietovisa

← Säveltäminen mollissa ja pentatonisella asteikolla · Kadenssit ja harmoninen rytmi →