ii–V–I ja ohjaussävelet

· Jazz · Taso 4 · 20 min

Jos blues on jazzin äidinkieli, ii–V–I on sen kielioppi. Lukemattomissa standardeissa harmonia liikkuu pieninä kolmen soinnun ketjuina: Dm7 – G7 – Cmaj7 C-duurissa. Kun osaat liikkua tässä kulussa, osaat improvisoida valtavan osan ohjelmistosta.

Kolme sointua

AsteSointuSäveletRooli
iiDm7D F A Cvalmistelu (subdominantti)
VG7G H D Fjännite (dominantti: tritonus H–F)
ICmaj7C E G Hlepo (toonika)

Basso hyppää kvarteittain (D → G → C): tonaalisen harmonian vahvin liike. Mutta improvisoijalle salaisuus ei ole bassossa: se on ohjaussävelissä (guide tones).

Ohjaussävelet: terssit ja septimit

Soinnun terssi ja septimi kertovat, onko se duuri, molli vai dominantti. Pohjasävel ja kvintti sen sijaan ovat vaihdettavissa soinnusta toiseen (ja basisti huolehtii niistä). Katso, mitä tapahtuu, kun kirjoitat pelkät terssit ja septimit:

M:4/4
L:1/4
Q:1/4=80
K:C
%%staves {RH LH}
V:RH clef=treble
V:LH clef=bass
[V:RH] "Dm7" [Fc]4 | "G7" [FB]4 | "Cmaj7" [EB]4 | [EB]4 |]
[V:LH] D,4 | G,,4 | C,4 | C,4 |]

Taikaa: jokainen ääni liikkuu enintään puolisävelaskeleen tai pysyy paikallaan. C (Dm7:n septimi) laskee H:hon (G7:n terssi); F (Dm7:n terssi) pysyy ja muuttuu G7:n septimiksi ja laskee sitten E:hen (Cmaj7:n terssi). Tämä liukuminen on jazzin äänenkuljetusta (voice-leading). Jos improvisaatiosi soittaa nämä sävelet sointujen vaihtuessa, harmonia piirtyy itsestään, ilman säestystäkin.

Kultainen sääntö: soinnun septimi laskee askeleen ja muuttuu seuraavan soinnun terssiksi. C → H, sitten F → E. Laula nämä kaksi linjaa: ne ovat jokaisen ii–V–I-fraasin selkäranka.

Ohjaussävelille rakennettu melodialinja

M:4/4
L:1/8
Q:1/4=110
K:C
"Dm7" A2 c2 z c d c | "G7" B4 z2 A F | "Cmaj7" E8 |]

Tahti 1: nojaamme C:hen (septimi). Tahti 2: laskeudumme H:hon (G7:n terssi) täsmälleen soinnun vaihtuessa ja liu'umme sitten kohti F:ää (septimi). Tahti 3: F purkautuu E:hen (Cmaj7:n terssi). Se on yksinkertaista, laulettavaa ja ”kuulostaa jazzilta” heti.

Harjoitus: ohjaussävelten polku

Käynnistä jazztaustanauha C-duurissa (ii–V–I-kulkujen kierto).

  1. Pelkkä vasen käsi. Soita ohjaussävelet kokonuotteina kuten esimerkissä: F+C, F+H, E+H. Lakkaa katsomasta nuotteja muutaman kierroksen jälkeen.
  2. Yksi sävel sointua kohden. Oikea käsi: yksi pitkä sävel sointua kohden, aina terssi tai septimi. Kaksi mahdollista polkua: C → H → H tai F → F → E.
  3. Ohjaussävelet iskulla 1. Improvisoi vapaasti C-duuriasteikon sävelillä, mutta sinun pitää sijoittaa ohjaussävel jokaisen tahdin ensimmäiselle iskulle.
  4. Transponoi. Tee sama F-duurissa (Gm7 – C7 – Fmaj7) jazztaustanauhalla F-duurissa. Ohjaussävelet: B+F → B+E → A+E.
Yleinen virhe: C-duuriasteikon soittaminen alusta loppuun ”toivoen, että se toimii”. Teknisesti mikään sävel ei ole väärä, mutta mikään ei tee soinnunvaihtoa kuultavaksi. Kuulija hahmottaa harmonian vain, jos tähtäät muuttuviin säveliin.
Jotta kuulisit sointukulun selvästi, harjoita korvaasi myös sointukulkusaneluilla.

✓ Tee oppitunnin tietovisa

← Improvisointi Debussyn tapaan · Bebop-linjat: lähestymiset, ympäröinnit, bebop-asteikko →