Nokturni, stride ja ostinato

Kolme kunnianhimoisempaa tekstuuria, kolme maailmaa. Romanttinen nokturni pedaaliin kylpevine laajoine vasemman käden arpeggioineen. 1920-luvun jazzin stride, jossa vasen käsi hyppii basson ja soinnun välillä. Ja ostinato, itsepintaisesti toistuva kuvio, joka palvelee yhtä lailla barokkia, elokuvamusiikkia kuin minimalismia. Jokainen vaatii vapaampaa vasenta kättä – ja jokainen muuttaa yksinkertaisen melodian oikeaksi pianokappaleeksi.

1. Nokturni: laajat arpeggiot

Fieldillä ja Chopinilla vasen käsi levittää soinnun yli oktaavin alalle: basso, sitten kvintti, sitten desimi (oktaavia ylempi terssi) ja takaisin alas. Pedaalin kanssa nämä sävelet sulautuvat äänikehäksi, jonka yllä oikean käden melodia laulaa kuin ihmisääni. Salaisuus: desimin intervalli (esim. C3–E4), rikkaampi ja avoimempi kuin suppea terssi.

M:4/4
L:1/8
Q:1/4=60
K:C
%%staves {RH LH}
V:RH clef=treble
V:LH clef=bass
[V:RH] "C"g6 fe | "Am"e4 dc A2 | "F"c6 A2 | "G7"B2 d2 "C"c4 |]
[V:LH] C,G,CE GECG, | A,,E,A,C ECA,E, | F,,C,F,A, CA,F,C, | G,,D,F,B, C,G,EG, |]

Jokainen vasemman käden tahti nousee ja laskee yhden soinnun varassa: pedaalin voi vaihtaa joka tahdissa (ja tahdin 4 keskellä, jossa sointu vaihtuu). Melodia on hidas ja koristeltu pienillä läpikulkusävelillä (F–E, D–C): se on pianolle siirrettyä bel cantoa.

2. Stride: akrobaattinen vasen käsi

Stride (James P. Johnson, Fats Waller) vuorottelee matalaa bassoa iskuilla 1 ja 3 ja keskirekisterin sointua iskuilla 2 ja 4. Se on nelijakoinen valssi, jossa on enemmän potkua: vasemman käden hyppy saa musiikin svengaamaan.

M:4/4
L:1/8
Q:1/4=132
K:C
%%staves {RH LH}
V:RH clef=treble
V:LH clef=bass
[V:RH] "C"z2 eg a2 g2 | "F"a2 f2 c2 f2 | "G7"g2 f2 d2 B2 | "C"c4 z4 |]
[V:LH] C,,2 [E,G,C]2 G,,2 [E,G,C]2 | F,,2 [F,A,C]2 C,2 [F,A,C]2 | G,,2 [F,B,D]2 D,2 [F,B,D]2 | C,2 [E,G,C]2 C,,4 |]

Huomaa, miten bassot vuorottelevat: pohjasävel ja sitten kvintti (C ja sitten G, F ja sitten C). Se välttää yksitoikkoisuuden ja piirtää oikean bassolinjan. C-soinnun päällä oleva A (tahti 1) on lisätty seksti, varhaisen jazzin tyypillinen väri.

3. Ostinato: toiston voima

Ostinato on lyhyt kuvio, jota toistetaan muuttumattomana kaiken liikkuessa sen yläpuolella. Se luo transsia, pakkomiellettä, hypnoosia. Se on elokuvamusiikin ja minimalismin lempiase – ja ihana tapa säveltää: kun olet löytänyt ostinaton, oikea käsi on vapaa keksimään.

M:4/4
L:1/8
Q:1/4=100
K:Am
%%staves {RH LH}
V:RH clef=treble
V:LH clef=bass
[V:RH] e6 d2 | c4 B4 | c4 d2 e2 | e8 |]
[V:LH] A,,E,A,B, CB,A,E, | A,,E,A,B, CB,A,E, | A,,E,A,B, CB,A,E, | A,,E,A,B, CB,A,E, |]

Ostinato kiertää A:n ympärillä (A–E–A–H–C–H–A–E) eikä koskaan muutu. Silti musiikki etenee: melodia piirtää polun, ja jokainen oikean käden sävel värittää ostinatoa eri tavalla (tahdin 2 H luo jännitettä, paluu E:hen laukaisee sen).

Sinun pajasi

1. Sävellä piano rollissa 8 tahtia nokturnia C-duurissa sointukaavan C | a-molli | F | G7 päälle (kahdesti). Vasen käsi desimin laajuisina arpeggioina, hidas melodia C5:n yläpuolella.
2. Kirjoita 4 tahtia stridea sointujen C | F | G7 | C päälle vuorotellen pohjasäveltä ja kvinttiä bassossa.
3. Keksi yhden tahdin ostinato a-mollissa. Toista sitä 8 kertaa ja kirjoita päälle melodia, joka alkaa hyvin yksinkertaisesti (kokonuotit) ja muuttuu aktiivisemmaksi (kahdeksasosat) neljässä viimeisessä tahdissa.
4. Kokeile ostinatoasi improvisoimalla ensin modaalisen taustanauhan päälle A:ssa.
5. Itsetarkistus: soita kunkin tekstuurin vasen käsi yksin – pystytkö soittamaan sen ilman rasitusta (ei oktaavia laajempaa pidettävää venytystä)?