Impressionistiset värit

Noin vuonna 1890 Pariisissa muutama muusikko kyllästyi suureen romanttiseen koneistoon, jonka täytyy aina ”mennä jonnekin”. Erik Satie kirjoitti Gymnopédie-kappaleensa (1888), Claude Debussy Préludes- ja Estampes-teoksensa, Maurice Ravel Jeux d'eau -teoksensa. Heidän ajatuksensa: harmonian ei tarvitse purkautua, se voi yksinkertaisesti olla olemassa värinä, kuin valoläiskä Monet'n kankaalla. Aloittelevalle säveltäjälle tämä on ihmeellinen maailma: purkautumisen säännöt löystyvät, ja korvasta tulee ainoa tuomari.

Tyylin sormenjäljet

• Kokosävelasteikko: kuusi säveltä kokosävelaskeleen päässä toisistaan (C–D–E–Fis–Gis–Ais). Ei puolisävelaskelia, siis ei johtosäveltä, siis ei toonikaa: leijuvaa musiikkia (Debussy, ”Voiles”).
• Rinnakkaissoinnut (”planing”): sama sointumuoto liukuu kokonaisena, rinnakkaisine kvintteineen. Se, minkä kontrapunkti kielsi, muuttuu väriksi (Debussy, ”Vajonnut katedraali”).
• Moodit: doorinen, lyydinen (valoisine ylennettyine kvartteineen), miksolyydinen, aiolinen… duuri–molli-parin sijaan.
• Pentatoninen asteikko: mustien koskettimien viisi säveltä, muisto jaavalaisesta gamelanista, jonka Debussy kuuli vuoden 1889 maailmannäyttelyssä (Debussy, ”Pagodes”).
• Rikastetut soinnut: suuret septimit, noonit, lisätyt sekstit, purkautumattomina.
• Staattinen harmonia: pidetty basso tai kaksi keinuvaa sointua, pedaali sekoittaa resonanssit, mielikuvia herättävät nimet.

Kokosävelasteikko ja ylinousevat soinnut

M:4/4
L:1/8
Q:1/4=60
K:C
%%staves {RH LH}
V:RH clef=treble
V:LH clef=bass
[V:RH] C D E ^F ^G ^A c2 | ^A ^G ^F E D C C2 |]
[V:LH] [C,E,^G,]8 | [D,^F,^A,]8 |]

Jokainen sävel, niin melodian kuin sointujenkin, tulee samasta kokosävelasteikosta. Vasemman käden soinnut ovat ylinousevia (päällekkäisiä suuria terssejä): niillä ei ole selvää pohjasäveltä eikä suuntaa. Kuuntele, miten nouseva linja ei ”halua” mennä minnekään: se on sumua, usvaa veden päällä. Käytä sitä pieninä annoksina, muuten korva väsyy nopeasti.

Rinnakkaissoinnut

M:4/4
L:1/8
Q:1/4=56
K:C
%%staves {RH LH}
V:RH clef=treble
V:LH clef=bass
[V:RH] [ceg]2 [dfa]2 [egb]2 [dfa]2 | [ceg]8 |]
[V:LH] [C,G,]2 [D,A,]2 [E,B,]2 [D,A,]2 | [C,G,]8 |]

Oikea käsi liu'uttaa kolmisointua asteikon asteita pitkin; vasen käsi seuraa paljain kvintein. 1800-luvun harmonianopettaja olisi vetänyt tämän kaiken yli punakynällä! Tässä soinnut eivät enää ole funktioita (toonika, dominantti…) vaan paksunnettu melodialinja, kuin munkkikuoro tai soiva kello. Soita se pianissimo, pedaalin kanssa: se on jo pieni katedraali.

Lyydinen moodi ja keinunta

M:4/4
L:1/8
Q:1/4=66
K:C
%%staves {RH LH}
V:RH clef=treble
V:LH clef=bass
[V:RH] "Cmaj7"g4 e2 c2 | "D/C"^f4 a2 d2 | "Cmaj7"e4 g2 b2 | "D/C"a2 ^f2 "C"g4 |]
[V:LH] C,2 [E,G,B,]2 C,2 [E,G,B,]2 | C,2 [D,^F,A,]2 C,2 [D,^F,A,]2 | C,2 [E,G,B,]2 C,2 [E,G,B,]2 | C,2 [D,^F,A,]2 [C,G,E]4 |]

C-lyydinen on C-duuri, jossa on Fis. Basso pysyy C:ssä (urkupiste) harmonian keinuessa C-duurin suuren septimisoinnun ja D-duurin välillä: tuo C:n päällä oleva D tuo esiin Fis-sävelen, lyydisen moodin taikasävelen, joka kuulostaa painottomalta, valoisalta, hieman epätodelliselta. Monet elokuvamusiikit käyttävät tätä moodia ihmetyksen herättämiseen.

Malli: keinunta Satien tapaan

Satien Gymnopédie nro 1 lepää kahden suuren septimisoinnun varassa, jotka keinuvat loputtomasti edestakaisin hitaan, paljaan melodian alla. Tässä on samaan periaatteeseen rakentuva alkuperäinen luonnos:

M:3/4
L:1/4
Q:1/4=72
K:D
%%staves {RH LH}
V:RH clef=treble
V:LH clef=bass
[V:RH] "Gmaj7"z a f | "Dmaj7"e3 | "Gmaj7"z d B | "Dmaj7"c3 |]
[V:LH] G,, [B,DF]2 | D,, [A,CF]2 | G,, [B,DF]2 | D,, [A,CF]2 |]

Matala basso iskun alussa, keskirekisterin sointu iskuilla 2–3: valssi, joka on hidastettu liikkumattomaksi. Melodia lepää värikkäimmillä sävelillä: E (D:n nooni) ja Cis (suuri septimi). Mikään ei purkaudu, ja juuri siksi se on niin kaunis.

Pastissin resepti

1. Valitse kuva ja työnimi.
2. Valitse A:lle pääväri (esimerkiksi lyydinen C-urkupisteen päällä) ja B:lle kontrastoiva väri (esimerkiksi kokosävel tai rinnakkaissoinnut).
3. Luo staattinen tausta: pidetty basso tai kaksi keinuvaa sointua.
4. Kirjoita hidas melodia, joka viipyy ”värikkäillä” sävelillä (nooni, suuri septimi, ylennetty kvartti).
5. Lopeta ilman klassista kadenssia: pidetty suuri septimi- tai noonisointu, joka hiipuu pedaaliin.

Sinun pajasi

1. Tutki sointeja impressionistisen taustanauhan kanssa: improvisoi viisi minuuttia pelkillä mustilla koskettimilla, sitten pelkällä kokosävelasteikolla.
2. Luo piano rollissa 8 tahdin tausta: C-urkupiste bassossa, keinunta C-duurin suuren septimisoinnun ja C:n päällä olevan D:n välillä.
3. Lisää hidas melodia C-lyydisessä (Fis-sävelen kanssa), pitkiä säveliä suosien.
4. Kirjoita 8 tahdin B-jakso liukuvin rinnakkaissoinnuin ja tuo sitten A takaisin.
5. Kirjoita kappaleesi ABC-editoriin ja anna sille mielikuvia herättävä nimi.
6. Itsetarkistus: soita kappaleesi jollekulle kertomatta nimeä ja kysy, mitä hän kuvittelee. Jos vastaus on lähellä omaa kuvaasi, olet maalannut äänellä.