Riffin säveltäminen – ilmainen kurssi:

Riffi on lyhyt toistuva kuvio (yksi tai kaksi tahtia), joka toimii kappaleen selkärankana. Chicagon blues, rock, funk ja metalli rakentuvat riffien varaan. Klassisen säveltäjän aiheen tavoin hyvä riffi on pikkuruinen mutta tunnistettava tuhansien joukosta, ja se muuntuu kappaleen kuluessa. Sen erityispiirre: se syntyy sormien alla, usein avoimilla bassokielillä.

1. Riffin ainekset

Rytmi ensin: synkooppi, ennakointi, tauot. Jos naputat rytmin pöytään ja ihmiset tunnistavat sen, olet jäljillä.
Ankkuri: avoin bassokieli (E, A tai D) palaa yhä uudelleen pilariksi muiden sävelten väliin.
Vähän säveliä: mollipentatoninen tai bluesasteikko, korkeintaan kolmesta viiteen säveltä.
”Käänne”: syklin loppu muuttuu hieman (AAAB-kaava: riffi kolme kertaa, muunnelma neljännellä kerralla) silmukan uudelleen käynnistämiseksi.

2. Yksisävelinen riffi

Kaksi tahtia E:ssä matalilla kielillä, sitten sama riffi transponoituna A-kielelle (IV), kuten riffipohjaisessa bluesissa.

M:4/4
L:1/8
Q:1/4=104
K:Em clef=treble-8
"E5"E,E, G,E, A,E, _B,A, | E,E, G,E, D E B,2 | "A5"A,A, CA, DA, _ED | A,A, CA, G A E2 |]

Huomaa kromaattinen läpikulkusävel (B E:ssä, Es A:ssa), ”blue note”, joka antaa purevuuden. Ele on identtinen molemmilla kielillä: sävellät otteella ja siirrät sitä sitten.

3. Power chord -riffi

Power chordit (pohjasävel + kvintti) liikkuvat kokonaisina kieltä 6 pitkin. Tässä kämmenvaimennus (P.M.) E5-soinnuissa luo kontrastin sitä seuraaviin soiviin sointuihin.

M:4/4
L:1/8
Q:1/4=112
K:Em clef=treble-8
"E5""_P.M."[E,B,] [E,B,] z [E,B,] z "G5"[G,D] "A5"[A,E]2- | [A,E]2 "G5"[G,D]2 "E5"[E,B,]4 |]

e |------------------------|------------------------|
B |------------------------|------------------------|
G |------------------------|------------------------|
D |------------------------|------------------------|
A |-2--2-----2-----5--7----|-7-----5-----2----------|
E |-0--0-----0-----3--5----|-5-----3-----0----------|

4. Muita riffiperheitä

Kysymys–vastaus-riffi: fraasi matalilla kielillä, sitten lyöty sointu, joka vastaa.
Kaksoisäänesriffi (double stop): kaksi säveltä kvartin päässä toisistaan kielillä 3 ja 4, yleinen bluesrockissa ja soulissa.
Arpeggioitu riffi: silmukkana näppäilty sointu puhtaalla soundilla, usein viiveellä (delay); ihanteellinen balladiin tai introon.
Urkupisteriffi: kuudestoistaosina toistuva avoin kieli, jonka yläpuolelle ”pomppaa” säveliä.

5. Kappaleen rakentaminen riffin ympärille

Intro: riffi yksin, kaksi tai neljä kertaa.
Säkeistö: riffi jatkuu laulun alla, usein yksinkertaistettuna tilan jättämiseksi.
Vaihdos: riffi transponoituna IV:lle (kuten esimerkissä) tai uusi pidetty sointu kontrastiksi.
Break: riffi pysähtyy kuin seinään (”stop-time”); jäljelle jää vain muutama isku, sitten se alkaa uudelleen.
Lopetus: riffi viimeisen kerran, viimeinen sävel pidettynä tai päätössoinnun kera.

Säveltäjän vinkki: soita riffisi kolmella eri tempolla. Hitaana siitä tulee raskas ja uhkaava; nopeana iloinen tai hermostunut. Tempo on osa ideaa.

Yleisiä virheitä:

Liian pitkä tai kiireinen riffi: jos et pysty laulamaan sitä, se on liian monimutkainen.
Ei hiljaisuutta: usein juuri riffin ”aukko” tekee siitä unohtumattoman.
Riffin toistaminen koskaan muuntelematta: muista AAAB-kaava ja rekisterin vaihdot.

Sinun pajasi

Äänitä kymmenen minuutin ajan puhelimeesi jokainen riffi-idea, joka tulee sormiesi alle avoimella matalalla E-kielellä. Älä arvostele, kerää vain.
Kuuntele jälkikäteen ja säilytä riffi, jonka muistat vielä seuraavana päivänä.
Anna sille ”käänne” (AAAB-versio) ja transponoi se sitten A-kielelle.
Rakenna muoto: intro – säkeistö – vaihdos – break – lopetus, ja käytä kumppanina E-bluesin taustanauhaa, jos riffisi on bluesahtava.
Kirjoita riffi ABC-editoriin merkinnällä clef=treble-8 ja säilytä tabulatuuri vihossasi.

Itsetarkistus: osaatko viheltää riffisi ulkomuistista? Osaako ystävä, joka kuuli sen kerran, hyräillä sen takaisin?