Laulun kirjoittaminen avoimilla soinnuilla ja kapolla – ilmainen kurssi:

Valtava osa populaarimusiikin lauluista folkista rockiin ja ranskalaiseen chansoniin on kirjoitettu kitara kädessä, kourallisella avoimia sointuja. Se ei ole sattumaa: kitara antaa sinulle yhtä aikaa harmonian, rytmin ja jotain, minkä päälle laulaa. Viidellä tai kuudella sointuotteella ja kapolla jokainen sävellaji on ulottuvillasi. Tämä oppitunti täydentää laulumuotoa käsittelevää yleistä oppituntia kitaristin omilla työkaluilla.

1. Sointuperheet

Duurisävellajissa ”luonnolliset” soinnut ovat I, ii, iii, IV, V ja vi. Kitaralla jotkin sävellajit osuvat lähes kokonaan avoimiin sointuihin: niissä sävellämme, ja siirrämme tarvittaessa kaiken kapolla.

Sävellaji	I	ii	iii	IV	V	vi	Kitaralla
G	G	Am	Bm	C	D	Em	Hyvin mukava; Bm (eli h-molli) voi olla Bm7 (x20202)
C	C	Dm	Em	F	G	Am	Vain F vaatii pienen barrén
D	D	Em	F♯m	G	A	Bm	Kirkas; kaksi barréta (F♯m, Bm)
A	A	Bm	C♯m	D	E	F♯m	Ihanteellinen rockiin ja bluesiin
E	E	F♯m	G♯m	A	B	C♯m	Voimakas (avoin matala E); B (eli H-duuri) soitetaan usein B7:nä

Mollilaulua varten ajattele rinnakkaissävellajeja: a-molli (C-perhe) ja e-molli (G-perhe). Muista, että englanninkielisissä sointumerkeissä B tarkoittaa meidän H:ta.

2. ”Ankkurisormet”

Akustisen popin salaisuus: pidä nimetön ja pikkusormi kielten 2 ja 1 kolmannella nauhalla muiden sormien vaihtaessa. Nuo kaksi säveltä (D ja G) soivat jokaisen soinnun läpi ja antavat sointukululle välkehtivän, yhtenäisen värin. Vaihdoista tulee myös paljon helpompia.

Kokeile G – Cadd9 – Em7 – Dsus4: se on kuuluisa sointukulku I – IV – vi – V yhteisiin säveliin puettuna.

3. Kapo: transponointi otteita vaihtamatta

Kapo on mekaaninen barré: jokainen nauha nostaa kaikkea puolisävelaskeleen. Säilytät avoimet otteesi (ja niiden soivat avoimet kielet) missä sävellajissa tahansa. Oikean löytäminen: laula melodiasi G-otteilla ja siirrä sitten kapoa nauha kerrallaan ylöspäin, kunnes äänesi tuntuu mukavalta, ei ylhäällä pinnistyneeltä eikä alhaalla hiipuvalta.

Kapo	G-otteet	C-otteet	D-otteet	E-otteet	A-otteet
Nauha 2	A	D	E	Fis	H
Nauha 3	B	Es	F	G	C
Nauha 4	H	E	Fis	Gis	Cis
Nauha 5	C	F	G	A	D
Nauha 7	D	G	A	H	E

Lauluntekijälle kaksi käyttötapaa: väri (D-otteet nauhalla 7: pienen harpun sointi; E-otteet ilman kapoa: leveä, syvä sointi) ja kaksi kitaraa: toinen kitara soittaa G-otteita nauhalla 2, toinen D-otteita nauhalla 7. Molemmat soivat A-duurissa mutta eri sointuasetteluin: sointi avautuu kuin pieni orkesteri.

4. Säkeistö ja kertosäe: kontrastin luominen

Säkeistö kertoo, kertosäe julistaa. Kitaralla yksinkertaisimmat keinot ovat: rekisteri (kertosäkeen melodia nousee korkeammalle), aloitussointu (säkeistö alkaa I:llä, kertosäe IV:llä tai vi:llä), soittava käsi (arpeggioita säkeistössä, rämpytystä kertosäkeessä) ja harmoninen rytmi (yksi sointu tahtia kohden säkeistössä, kaksi kertosäkeessä).

Neljän tahdin säkeistö ankkurisormisointukulun päällä:

M:4/4
L:1/8
Q:1/4=88
K:G clef=treble-8
"G"B2 B A G2 A B | "Cadd9"c2 B A G4 | "Em7"B2 B A G2 E D | "Dsus4"D4 "D"z4 |]

Ja kertosäe, joka alkaa IV:llä ja nousee pykälän:

M:4/4
L:1/8
Q:1/4=88
K:G clef=treble-8
"C"e2 e d c2 d e | "G"d2 B A G4 | "Em"e2 d B "C"c2 B A | "D"A4 z4 |]

Säkeistö kiertelee G:n ja H:n ympärillä; kertosäe nousee E:hen ja päättyy roikkumaan A:lle (D:n kvintti): se kutsuu toistoa.

Lauluntekijän vinkki: kirjoita melodia laulamalla, ei soittamalla. Kitara ehdottaa sointuja, mutta jos etsit melodiaa otelaudalta, saatat kirjoittaa ”sormien” linjoja ”äänen” linjojen sijaan. Soita sointukulkua silmukkana ja improvisoi äänelläsi (vaikka hölynpölytavuilla), ja äänitä itsesi.

Yleisiä virheitä:

Kertosäe samassa rekisterissä kuin säkeistö: mikään ei nouse lentoon.
Sormien eikä äänen mukaan valittu sävellaji: tarkista aina kapon kanssa.
Sama rämpytys alusta loppuun: soittava kätesi on ensimmäinen sovitustyökalusi.

Sinun pajasi

Valitse perhe (G tai C) ja neljän soinnun sointukulku. Soita sitä silmukkana yksinkertaisella rämpytyksellä.
Improvisoi silmukan päälle melodiaa äänelläsi viiden minuutin ajan ja äänitä. Säilytä paras neljän tahdin kohta: se on säkeistösi.
Etsi sävellajisi kapolla ja kirjoita sitten muistiin soinnut ja kapon paikka (”Kapo 3, G-otteet”).
Kirjoita kertosäe, joka alkaa eri soinnulla ja nousee säkeistöä korkeammalle. Vaihda myös soittavan käden kuviota.
Kopioi melodia ABC-editoriin (lisää K:-riville clef=treble-8, jotta se kirjoitetaan kitaranuottina) sointumerkkien kera.

Itsetarkistus: osaako lauluasi kuunteleva sanoa kertomatta, mistä kertosäe alkaa?