Ääriviiva, huipennus, askeleet ja hypyt

Jos piirrät lyijykynällä viivan, joka yhdistää kauniin melodian sävelet, saat kuvan: mäen, aallon, rinteen. Tuo kuva on ääriviiva. Suuret melodistit Mozartista Schubertiin hiovat sitä yhtä huolellisesti kuin itse säveliä. Tällä oppitunnilla opit muotoilemaan tuota kuvaa, sijoittamaan huipennuksen ja tasapainottamaan askeleet ja hypyt.

1. Ääriviivojen pääperheet

• Kaari: nousee ja laskee. Se on luontevin ääriviiva, hengenvedon tai puhutun lauseen muoto.
• Käänteinen kaari: laskee ja nousee taas, kuin huokaus, jota seuraa uusi sysäys.
• Laskeva rinne: rauhoittava, päättävä, joskus melankolinen.
• Nousu: kasvattaa energiaa ja odotusta; ihanteellinen juuri ennen suurta hetkeä.
• Aalto: pieniä aaltoiluja yhden sävelen ympärillä; intiimi, kehää kiertävä.

M:4/4
L:1/4
Q:1/4=100
K:C
"^arch"C E G A | G E D2 | "^inverted arch"G E D C | D E G2 | "^slope"c B A G | F E D2 | "^wave"E F E D | E G F E |]

2. Huipennus: vain yksi, hyvin sijoitettu

Melodia tarvitsee huipennuksen: korkeimman sävelensä (joskus matalimman, synkässä kappaleessa). Jotta se tekisi vaikutuksen, tarvitaan kolme ehtoa:

1. se esiintyy vain kerran;
2. se tulee noin kahden kolmasosan tai kolmen neljäsosan kohdalla, kuin tarinan käännekohta;
3. se valmistellaan nousemalla portaittain, lähestyen sitä saavuttamatta.

Kuuntele tätä kahdeksan tahdin melodiaa: fraasi saavuttaa ensin korkean C:n (tahti 3), sitten korkean F:n tahdissa 6, ja kaikki laskeutuu kohti loppukadenssia.

M:4/4
L:1/4
Q:1/4=92
K:C
%%staves {RH LH}
V:RH clef=treble
V:LH clef=bass
[V:RH] "C"G2 E C | "F"F A G F | "C"E G c2 | "G"B4 | "Am"A c e2 | "F"f e d c | "G"B d c B | "C"c4 |]
[V:LH] [C,G,]4 | [F,C]4 | [C,G,]4 | [G,,D,]4 | [A,,E,]4 | [F,,C,]4 | [G,,D,]4 | [C,G,]4 |]

Tahdin 3 korkea C on ”väliaikainen huippu”; tahdin 6 F ylittää sen ja on todellinen huipennus. Se on kuin vuorelle kiipeäminen ensimmäisen solan kautta.

3. Askeleet ja hypyt

Askel (sekunnin liike) yhdistää kaksi vierekkäistä säveltä: C–D, E–F. Hyppy on mikä tahansa suurempi intervalli: terssi, kvartti, kvintti, seksti, oktaavi. Laulavat melodiat koostuvat enimmäkseen askelista (noin kaksi kolmasosaa liikkeistä), ja muutama hyvin valittu hyppy antaa niille luonnetta.

Hyppyjen kultainen sääntö: ison hypyn jälkeen palaa askeleella vastakkaiseen suuntaan. Korva kuulee hypyn ”aukkona”, jonka se haluaa täyttää. Tässä kaksi sekstin hyppyä (C–A, sitten E–C), joita kumpaakin seuraa tilan ”täyttävä” laskeutuminen.

M:4/4
L:1/4
Q:1/4=88
K:C
C2 A2 | G F E D | E2 c2 | B A G2 |]

Peräkkäiset hypyt samaan suuntaan ovat kunnossa, kun ne hahmottavat soinnun (C–E–G–C, arpeggio), koska korva kuulee ne yhtenä eleenä.

4. Mitä välttää

Tässä vastaesimerkki: hyppyjä joka suuntaan, koskaan täyttämättä, ja tritonus (F–H), joka kuulostaa epävakaalta. Mikään ei jää mieleen.

M:4/4
L:1/4
Q:1/4=92
K:C
C c G, A | F B, e D | C4 |]

Sinun pajasi

1. Piirrä luonnosvihkoosi vapaalla kädellä kahdeksan tahdin melodian ääriviiva: yksi iso kaari, jonka huippu on tahdissa 6.
2. Merkitse piirrokseen avainsävelet: alku (C tai E), puolilopuke tahdissa 4, huipennus, saapuminen C:hen.
3. ”Täytä” piirros piano rollissa sävelillä, enimmäkseen askeleittain. Lisää täsmälleen kaksi ilmeikästä hyppyä (seksti, kvartti…) ja seuraa kumpaakin askeleella vastakkaiseen suuntaan.
4. Tarkista, että korkein sävelesi esiintyy vain kerran. Jos se palaa, laske muita esiintymiä.
5. Lisää vasen käsi kvintteinä (C–G, F–C, G–D) kuten esimerkissä ja kuuntele sitten: huipennuksen pitäisi olla intensiivisin hetki.

Itsetarkistus: katso piano rollia kaukaa silmiä siristäen: näetkö selvän muodon, mäen, jolla on yksi huippu?