Asteikon asteet ja niiden nimet – ilmainen kurssi: musiikinteoria

Asteikon jokainen sävel on aste, joka numeroidaan roomalaisin numeroin I–VII (tai hattunumeroin 1̂–7̂). Jokaisella on nimi ja, mikä tärkeämpää, tehtävä: jotkin ovat lepokohtia, toiset jännitesäveliä, jotka ”haluavat” mennä jonnekin.

Aste	Nimi	C-duurissa	Tehtävä
I	toonika	C	keskus, ”koti”
II	supertoonika	D	heti toonikan yläpuolella
III	mediantti	E	toonikan ja dominantin puolivälissä; ratkaisee, onko kyse duurista vai mollista
IV	subdominantti	F	kvintin toonikan alapuolella; pyrkii alaspäin III asteelle
V	dominantti	G	toinen tukipilari, kutsuu paluuseen toonikalle
VI	submediantti	A	puolivälissä toonikalta alaspäin subdominantille
VII	johtosävel	H	puolisävelaskeleen toonikan alapuolella: vetää voimakkaasti sitä kohti

Kun VII aste on kokosävelaskeleen toonikan alapuolella (kuten luonnollisessa molliasteikossa), se menettää vetovoimansa, ja sitä kutsutaan subtoonikaksi.

M:4/4
L:1/4
Q:1/4=80
K:C
C D E F | G A B c |]
w: I II III IV V VI VII I

Pyrkimykset

Kuuntele: pysähdy johtosävelelle (H), ja korvasi vaatii C:tä. Se on tonaalisen musiikin voimakkain vetovoima.

M:4/4
L:1/4
Q:1/4=72
K:C
C E G B | c4 | c B A G | F2 E2 | D B, D2 | C4 |]

Vakaat asteet: I, III, V (toonikasoinnun sävelet).
Epävakaat asteet: VII → I (puolisävelaskel ylös), IV → III (puolisävelaskel alas), II → I, VI → V.

Asteina ajatteleminen on muusikon ajattelua: melodia ”3-2-1” kertoo saman tarinan kaikissa sävellajeissa. Tämä on liikkuvan do:n periaate (do-re-mi laulettuna asteikon asteille toonikasta riippumatta) ja roomalaisin numeroin tehtävän sointuanalyysin (I-IV-V-I) perusta; tapaat sen kurssin toisessa osassa.

Huomaa nimet: ”subdominantti” ei tarkoita ”heti dominantin alapuolella” vaan ”alapuolinen dominantti”: IV on kvintin toonikan alapuolella, aivan kuten V on kvintin sen yläpuolella.