Kromaattinen asteikko ja kokosävelasteikko

Kaksi ”symmetristä” asteikkoa täydentää katsauksemme: niillä ei ole luontaista toonikaa, ja ne antavat leijuvan tunteen.

Kromaattinen asteikko

Siinä ovat oktaavin kaikki kaksitoista puolisävelaskelta: jokainen kosketin, valkoinen ja musta. Tavallisesti se kirjoitetaan ylöspäin ylennysmerkein ja alaspäin alennusmerkein.

M:4/4
L:1/8
Q:1/4=80
K:C
C^CD^D EF^FG | ^GA^AB c4 | cB_BA _AG_GF | E_ED_D C4 |]

Sormitus: kolmas sormi jokaisella mustalla koskettimella, peukalo valkoisilla; kahden vierekkäisen valkoisen koskettimen välillä (E–F, H–C) käytä sormia 1-2 (oikea käsi ylöspäin). Tämä sormitus tekee asteikosta sujuvan ja tasaisen.

Se toimii melodisena ”liimana”: Chopinin kromaattiset juoksutukset (Etydin op. 10 nro 2 loppu), liukuvat bassolinjat ja kuvailevat efektit (Rimski-Korsakovin Kimalaisen lento koostuu lähes kokonaan siitä).

Kokosävelasteikko

Kuusi säveltä, kaikki kokosävelaskeleen päässä toisistaan: C D E Fis Gis Ais (C). Ilman puolisävelaskelia ei ole johtosäveltä eikä selvää toonikaa: musiikki tuntuu leijuvalta, unenomaiselta, epätodelliselta.

M:4/4
L:1/4
Q:1/4=70
K:C
C D E ^F | ^G ^A c2 | [CE^G]4 |]

• Erilaisia kokosävelasteikkoja on vain kaksi: C:stä alkava ja Cis:stä alkava. Kaikki muut ovat näiden kahden ”kiertoja”.
• Debussy käytti sitä kuuluisasti (Voiles, Préludes-kokoelman 1. vihkosta); elokuvat ja piirretyt käyttävät sitä vihjaamaan unesta tai takaumasta.
• Sen sisältämät soinnut ovat ylinousevia kolmisointuja (C-E-Gis).