Koskettimisto ja sävelnimet – ilmainen kurssi: musiikinteoria

Katso pianon koskettimistoa: mustat koskettimet eivät ole sattumanvaraisesti. Ne muodostavat vuorottelevia kahden ryhmiä ja kolmen ryhmiä, jotka toistuvat vasemmalta oikealle koko soittimen läpi. Tämä kuvio on tiekarttasi: sen ansiosta löydät minkä tahansa sävelen laskematta.

Seitsemän säveltä

Länsimainen musiikki käyttää seitsemää sävelnimeä, jotka toistuvat kierroksena: C, D, E, F, G, A, H, sitten taas C, D, E… Nämä seitsemän nimeä kuuluvat valkoisille koskettimille. Mustat koskettimet saavat nimensä viereiseltä valkoiselta koskettimelta, ylennettynä tai alennettuna (siitä lisää myöhemmin).

C on valkoinen kosketin heti vasemmalla puolella kahden mustan koskettimen ryhmää.
F on valkoinen kosketin heti vasemmalla puolella kolmen mustan koskettimen ryhmää.
Pienen ryhmän kahden mustan koskettimen välissä on D; suuren ryhmän 2. ja 3. mustan koskettimen välissä on A.

Kaksi nimeämisjärjestelmää

Säveliä voi nimetä kahdella tavalla, ja nykymuusikon kannattaa tuntea molemmat.

Kirjainnimet (A, H, C…), joita käytetään Suomessa, Pohjoismaissa ja saksankielisissä maissa; englanninkielisissä maissa sama järjestelmä käyttää H:n paikalla kirjainta B, ja juuri tätä englantilaista muotoa näet jazzin, popin ja sointumerkkien yhteydessä kaikkialla. Aakkoset alkavat A:sta, siksi ensimmäiseksi opittava kosketin, C, on kolmas kirjain.
Solfège-tavut (Do, Re, Mi…), joita käytetään Ranskassa, Belgiassa, Italiassa, Espanjassa, Latinalaisessa Amerikassa… Tavut tulevat latinankielisestä Johannes Kastajan hymnistä Ut queant laxis, jonka jokainen säe alkoi säveltä korkeammalta: UT queant laxis, REsonare fibris, MIra gestorum, FAmuli tuorum, SOLve polluti, LAbii reatum, Sancte Iohannes. Munkki Guido Arezzolainen käytti sitä noin vuonna 1000 opettaakseen oppilaitaan laulamaan. Laulettavaksi kömpelöstä ”Ut”-tavusta tuli ”Do” 1600-luvulla. (Myös Suomessa laulunopetuksessa käytetään usein ”siirrettävää do:ta” eli solmisaatiota — do re mi fa so la ti — asteikon asteiden laulamiseen, kuten elokuvassa The Sound of Music.)

Kirjaimet	C	D	E	F	G	A	H (engl. B)
Solfège (kiinteä do)	Do	Re	Mi	Fa	Sol	La	Si

Klassinen ansa: englanninkielisessä järjestelmässä meidän H:mme on B, ja meidän B:mme (alennettu H) on B♭ (B flat). Suomessa ja Saksassa käytetään H:ta — siksi Bach saattoi kirjoittaa nimensä sävelin: B-A-C-H = B, A, C, H. Englanninkielisessä nuotissa tai sointumerkissä ”B” ei siis ole meidän B:mme vaan H!

Kuuntele ja laula

M:4/4
L:1/4
Q:1/4=90
K:C
C D E F | G A B c |]
w: C D E F G A B C

Pikaharjoitus: sulje silmät, aseta käsi koskettimistolle, etsi tunnustellen kahden mustan koskettimen ryhmä ja soita sen vasemmalla puolella oleva C. Toista viidessä eri oktaavissa. Tee sitten sama F:ille (kolmen ryhmä). Kahdessa minuutissa et enää koskaan joudu etsimään säveltä.

Jos luet ranskalaisia tai italialaisia musiikkikirjoja, pidä vastaavuustaulukko käsillä: ”Do = C” on ankkuri; siitä eteenpäin luettele vain aakkoset: C-D-E-F-G, sitten A-H.