Enharmonia: yksi ääni, monta nimeä
Musiikinteoria · Sävelet ja nuottiviivasto · Taso 3 · 8 min
C:n ja D:n välissä olevaa mustaa kosketinta voi kutsua nimellä Cis tai Des. Pianossa molemmat nimet tarkoittavat samaa sävelkorkeutta: ne ovat enharmonisia vastineita. Jokaisella koskettimiston koskettimella on kaksi tai kolme mahdollista nimeä.
| Kosketin | Enharmoniset nimet |
|---|---|
| musta kosketin C:n ja D:n välissä | Cis = Des (= Hisis) |
| musta kosketin F:n ja G:n välissä | Fis = Ges (= Eisis) |
| valkoinen kosketin F | F = Eis = Geses |
| valkoinen kosketin C | C = His = Deses |
| valkoinen kosketin E | E = Fes = Disis |
M:4/4 L:1/4 K:C ^C2 _D2 | ^E2 F2 | B2 _c2 | ^^F2 G2 |]
Jokainen tahti soittaa saman sävelkorkeuden kahdesti, kahdella eri tavalla kirjoitettuna.
Miksi sitten kaksi nimeä?
Koska sävelen kirjoitusasu kertoo sen tehtävän. Muutama periaate:
- Asteikko käyttää jokaista kirjainta täsmälleen kerran. D-duuriasteikko kirjoitetaan D E Fis G A H Cis — ei D E Ges G…, joka ohittaisi F:n ja toistaisi G:n.
- Intervallit riippuvat kirjainnimistä. C–Es on (pieni) terssi, C–Dis (ylinouseva) sekunti, vaikka ne kuulostavat pianolla täsmälleen samalta.
- Melodian suunta: nouseva kromaattinen linja kirjoitetaan yleensä ylennysmerkein (C, Cis, D), laskeva alennusmerkein (D, Des, C).
Tiesitkö? Tasavireisesti viritetyssä pianossa oktaavi on jaettu kahteentoista identtiseen puolisävelaskeleeseen, joten Cis ja Des ovat täsmälleen sama sävelkorkeus. Mutta viulistit ja laulajat, jotka voivat säätää intonaatiotaan, saattavat intonoida ne hieman eri tavoin asiayhteydestä riippuen.
Menetelmä: löydät sävelen enharmonisen vastineen laskemalla puolisävelaskelia. Eis = E + 1 puolisävelaskel = F. Ces = C − 1 puolisävelaskel = H. Hisis = H + 2 puolisävelaskelta = Cis.
← Tilapäiset etumerkit: ylennys-, alennus- ja palautusmerkki · C-avaimet ja lukeminen kaikilla avaimilla →