Konsonanssi ja dissonanssi – ilmainen kurssi: musiikinteoria

Jotkin intervallit kuulostavat vakailta ja levollisilta: ne ovat konsonansseja. Toiset luovat jännitteen, joka kaipaa jatkoa: ne ovat dissonansseja. Dissonanssi ei ole ”väärä sävel”: se on musiikin moottori, työntövoima, joka pitää sen liikkeessä.

Vertaa: kvintti C–G on täyteläinen ja rauhallinen; pieni sekunti C–Cis hankaa ja raastaa.

Perinteinen luokittelu

Luokka	Intervallit	Luonne
Täydelliset konsonanssit	priima, oktaavi, puhdas kvintti (puhdas kvartti yhteydestä riippuen)	avoin, vakaa, ”rakenteellinen”
Epätäydelliset konsonanssit	terssit ja sekstit (suuret ja pienet)	täyteläinen, lämmin, ilmeikäs
Dissonanssit	sekunnit, septimit, tritonus, ylinousevat ja vähennetyt intervallit	jännitteinen, vaatii purkausta

Puhtaan kvartin asema on kaksijakoinen: kahden ylääänen välillä se on konsonanssi, mutta bassoa vasten klassisessa tyylissä sitä kohdellaan dissonanssina (kuuluisa ”kvarttisekstisointu”, joka on purettava).

Miksi? Hieman fysiikkaa

Konsonoivat intervallit vastaavat yksinkertaisia taajuussuhteita: oktaavi 2:1, kvintti 3:2, kvartti 4:3, suuri terssi 5:4. Niiden värähtelyt osuvat usein yhteen ja niiden yläsävelet (jokaisen sävelen sisältämät toissijaiset sävelkorkeudet) menevät päällekkäin. Dissonansseilla on monimutkaiset suhteet (pienellä sekunnilla 16:15): aallot interferoivat ja synnyttävät ”huojuntaa”.

Purkaus

Dissonanssi purkautuu yleensä askelliikkeellä konsonanssiin. Tritonus on oppikirjaesimerkki: ylinouseva kvartti avautuu sekstiksi, vähennetty kvintti sulkeutuu terssiksi.

M:4/4
L:1/4
Q:1/4=66
K:C
"^A4"[FB]2 "^m6"[Ec]2 | "^d5"[Bf]2 "^M3"[ce]2 | "^m7"[G,F]2 "^M3"[CE]2 | "^P4"[CF]2 "^M3"[CE]2 |]

Muuttuva käsitys

Keskiajalla konsonansseiksi hyväksyttiin vain oktaavi, kvintti ja kvartti: laulettiin rinnakkaisin kvintein (organum). Terssit muuttuivat ”suloisiksi” vasta renessanssissa englantilaisen musiikin myötä. 1800-luvulla Wagner ja Debussy jättivät dissonansseja purkamatta; 1900-luvulla Schönberg puhui ”dissonanssin vapautumisesta”. Ja jazzissa septimistä ja noonista on tullut vakaita värejä: kukaan ei pahastu, jos kappale päättyy Cmaj9-sointuun.

Kuunteluharjoitus: soita dissonanssi hitaasti, pidä sitä ja pura se sitten. Tunne helpotus kehossasi. Säveltäjät leikittelevät tällä jännite–laukeaminen-vastakohdalla kuin tarinankertoja jännityksellä.