Konsonanssi ja dissonanssi
Musiikinteoria · Intervallit · Taso 4 · 11 min
Jotkin intervallit kuulostavat vakailta ja levollisilta: ne ovat konsonansseja. Toiset luovat jännitteen, joka kaipaa jatkoa: ne ovat dissonansseja. Dissonanssi ei ole ”väärä sävel”: se on musiikin moottori, työntövoima, joka pitää sen liikkeessä.
Vertaa: kvintti C–G on täyteläinen ja rauhallinen; pieni sekunti C–Cis hankaa ja raastaa.
Perinteinen luokittelu
| Luokka | Intervallit | Luonne |
|---|---|---|
| Täydelliset konsonanssit | priima, oktaavi, puhdas kvintti (puhdas kvartti yhteydestä riippuen) | avoin, vakaa, ”rakenteellinen” |
| Epätäydelliset konsonanssit | terssit ja sekstit (suuret ja pienet) | täyteläinen, lämmin, ilmeikäs |
| Dissonanssit | sekunnit, septimit, tritonus, ylinousevat ja vähennetyt intervallit | jännitteinen, vaatii purkausta |
Puhtaan kvartin asema on kaksijakoinen: kahden ylääänen välillä se on konsonanssi, mutta bassoa vasten klassisessa tyylissä sitä kohdellaan dissonanssina (kuuluisa ”kvarttisekstisointu”, joka on purettava).
Miksi? Hieman fysiikkaa
Konsonoivat intervallit vastaavat yksinkertaisia taajuussuhteita: oktaavi 2:1, kvintti 3:2, kvartti 4:3, suuri terssi 5:4. Niiden värähtelyt osuvat usein yhteen ja niiden yläsävelet (jokaisen sävelen sisältämät toissijaiset sävelkorkeudet) menevät päällekkäin. Dissonansseilla on monimutkaiset suhteet (pienellä sekunnilla 16:15): aallot interferoivat ja synnyttävät ”huojuntaa”.
Purkaus
Dissonanssi purkautuu yleensä askelliikkeellä konsonanssiin. Tritonus on oppikirjaesimerkki: ylinouseva kvartti avautuu sekstiksi, vähennetty kvintti sulkeutuu terssiksi.
M:4/4 L:1/4 Q:1/4=66 K:C "^A4"[FB]2 "^m6"[Ec]2 | "^d5"[Bf]2 "^M3"[ce]2 | "^m7"[G,F]2 "^M3"[CE]2 | "^P4"[CF]2 "^M3"[CE]2 |]
Muuttuva käsitys
Keskiajalla konsonansseiksi hyväksyttiin vain oktaavi, kvintti ja kvartti: laulettiin rinnakkaisin kvintein (organum). Terssit muuttuivat ”suloisiksi” vasta renessanssissa englantilaisen musiikin myötä. 1800-luvulla Wagner ja Debussy jättivät dissonansseja purkamatta; 1900-luvulla Schönberg puhui ”dissonanssin vapautumisesta”. Ja jazzissa septimistä ja noonista on tullut vakaita värejä: kukaan ei pahastu, jos kappale päättyy Cmaj9-sointuun.
← Yhdistetyt intervallit (oktaavia suuremmat) · Duuriasteikon rakentaminen →