Partimento: improvisointi annetun basson päälle

Sen unohtaa helposti: Bach, Händel, Mozart ja Beethoven olivat ensin kuuluisia improvisoijina. 1700-luvun Napolin konservatorioissa oppilaat oppivat improvisoimaan partimentojen avulla: yksinkertaisten, joskus numeroitujen bassolinjojen, joiden päälle heidän piti toteuttaa harmoniat, sitten melodiat ja lopulta kokonaisia kappaleita. Menetelmä tekee nykyään vahvaa paluuta, koska se yhdistää harmonian, koskettimiston ja keksimisen.

1. Oktaavisääntö

Miten harmonisoida askelittain nouseva tai laskeva basso? Napolilaiset mestarit vakiinnuttivat jokaiselle asteikon asteelle vakiosoinnun: oktaavisäännön (regola dell'ottava). Nousevana C-duurissa:

Numerot näyttävät intervallit basson yläpuolella: 5/3 = perusmuotoinen kolmisointu, 6/3 = ensimmäinen käännös, 6/4/3 ja 6/5/3 = septimisointujen käännöksiä. Asteilla 1 ja 5 ovat vakaat soinnut; muut ovat ”läpikulkusointuja”.

M:4/4
L:1/4
Q:1/4=72
K:C
%%staves {RH LH}
V:RH clef=treble
V:LH clef=bass
[V:RH] [EGc]2 [FGB]2 | [EGc]2 [Acd]2 | [GBd]2 [Acf]2 | [Gdf]2 [Gce]2 |]
[V:LH] C,2 D,2 | E,2 F,2 | G,2 A,2 | B,2 C2 |]

2. Luurangosta melodiaksi: diminuutio

Kun harmoniat ovat paikallaan, koristelet ylä-ääntä: tämä on diminuutiota. Korvaat pitkän sävelen useilla lyhyemmillä sävelillä, jotka kiertävät sen ympärillä: arpeggioita, läpikulkusäveliä, vaihtosäveliä. Tässä kahdeksantahtinen menuetin basso ja ensin ”luuranko”-ylä-ääni:

M:3/4
L:1/8
Q:1/4=108
K:C
%%staves {RH LH}
V:RH clef=treble
V:LH clef=bass
[V:RH] e6 | f4 d2 | c4 A2 | B6 | G4 c2 | a2 f2 B2 | d6 | c6 |]
[V:LH] C,4 E,2 | F,4 G,2 | A,4 F,2 | G,6 | E,4 C,2 | F,2 D,2 G,2 | G,4 G,,2 | C,6 |]

Sitten sama basso diminuoidulla (koristellulla) ylä-äänellä:

M:3/4
L:1/8
Q:1/4=108
K:C
%%staves {RH LH}
V:RH clef=treble
V:LH clef=bass
[V:RH] e2 g e c2 | f2 a f d2 | c2 e c A2 | B2 d c B A | G2 c e g2 | a2 f2 B2 | e2 d2 B2 | c6 |]
[V:LH] C,4 E,2 | F,4 G,2 | A,4 F,2 | G,6 | E,4 C,2 | F,2 D,2 G,2 | G,4 G,,2 | C,6 |]

Jokainen luurangon sävel on yhä mukana vahvalla iskulla (tai melkein); muut sävelet ovat sointuarpeggioita (tahdit 1–3) tai läpikulkusäveliä (tahti 4). Tahdissa 7 G-basson päällä oleva E tuo mieleen kadenssikvarttisekstisoinnun, joka purkautuu D:hen ja sitten H:hon.

3. Tunnettavat diminuutiokaavat

• Arpeggio: soinnun sävelet missä tahansa järjestyksessä.
• Läpikulkusävel: yhdistää kaksi soinnun säveltä askelittain.
• Vaihtosävel: askel pois ja takaisin (E-F-E).
• Appoggiatura: soinnun ulkopuolinen sävel iskulla, joka sitten purkautuu (hyvin ilmeikäs, galantille tyylille tyypillinen).
• Sekvenssit: sama kaava toistettuna nousevan tai laskevan basson jokaisella asteella.

Harjoitus: ensimmäinen improvisoitu menuettisi

Käynnistä tunnelman ja tempon vuoksi balladin taustanauha C-duurissa tai soita yksin metronomin kanssa tempossa 100 neljäsosille.

1. Pelkkä basso. Soita menuetin basso useita kertoja ja laula samalla luurangon sävelet.
2. Luuranko. Kädet yhdessä, luurankoversio. Keksi sitten oma luurankosi: yksi soinnun sävel tahtia kohden (tai kaksi), mahdollisimman paljon askelittain liikkuen.
3. Yksi kaava. Koristele luurankoasi yhdellä ainoalla kaavalla 8 tahdin ajan (esimerkiksi pelkillä arpeggioilla).
4. Sekoita. Arpeggioita, läpikulkusäveliä, vaihtosäveliä. Pidä tahdit 7–8 kiinteänä kadenssina.
5. Muoto. Soita 8 tahtia kahdesti: ensin yksinkertainen diminuutio, sitten koristeellisempi. Sinulla on menuetin muoto (vaihtelevalla toistolla!).