Domenico Scarlatti (1685–1757)

Domenico Scarlatti syntyi Napolissa vuonna 1685, samana vuonna kuin Bach ja Händel. Hänen isänsä Alessandro oli aikansa suuria oopperasäveltäjiä. Domenico aloitti uransa Italiassa, erityisesti Roomassa, säveltäen oopperoita ja kirkkomusiikkia.

Noin vuonna 1719 hän muutti Lissaboniin, jossa hänestä tuli Portugalin kuninkaan kapellimestari ja prinsessa Maria Barbaran musiikinopettaja. Kun prinsessa vuonna 1729 avioitui Espanjan kruununperijän kanssa, Scarlatti seurasi häntä Sevillaan ja sitten Madridiin, jossa hän pysyi kuolemaansa saakka vuonna 1757.

Juuri prinsessalle hän sävelsi suurimman osan cembalosonaateistaan, lähes kaikki yksiosaisia ja kaksiosaisessa muodossa. Hänen elinaikanaan julkaistiin vain kolmekymmentä, nimellä Essercizi per gravicembalo (1738–1739). Nykyään ne numeroidaan Ralph Kirkpatrickin luettelon mukaan (”K.”).

Hänen kirjoitustapansa on ainutlaatuisen rohkea: käsien ristiinmenoja, huimaavia hyppyjä, toistuvia säveliä, dissonoivia acciaccaturoja sekä rytmejä ja värejä, jotka tuovat mieleen espanjalaisen kitaran ja tanssin. Jokainen sonaatti tutkii yhtä ideaa tai teknistä elettä huumorilla ja loistokkuudella.

Pianolla hänen sonaattinsa kehittävät keveyttä, hyppyjen tarkkuutta, toistuvien sävelten nopeutta ja selkeää artikulaatiota. Ne sopivat täydellisesti konsertin avauskappaleiksi ja harjoituskappaleiksi.