Erik Satie (1866–1925)

Omalaatuinen edelläkävijä Satie kirjoitti riisuttua, usein hidasta ja toistuvaa musiikkia, joka vaikutti Debussyyn, Kuutosiin (Les Six) ja jopa minimalisteihin.

Honfleurissa vuonna 1866 syntynyt Erik Satie aloitti Pariisin konservatoriossa, jossa häntä pidettiin keskinkertaisena, ja lähti sieltä. Hänestä tuli kabareepianisti Montmartrella, muun muassa Chat Noirissa, ja vuonna 1888 hän kirjoitti kolme Gymnopédietä, joita seurasivat ilman tahtiviivoja kirjoitetut Gnossiennet.

Debussyn ystävä eli vaatimattomasti Arcueilissa. Lähes nelikymppisenä hän palasi opiskelemaan kontrapunktia Schola Cantorumiin. Hänen 1910-luvun kappaleillaan on humoristisia nimiä ja esitysohjeita (”Véritables préludes flasques (pour un chien)” eli ”Todellisia veltostuneita preludeja (koiralle)”, ”Croquis et agaceries d’un gros bonhomme en bois”).

Baletilla Parade (1917, yhdessä Cocteaun ja Picasson kanssa) hänestä tuli avantgarden hahmo ja Kuutosten kummisetä. Hänen ajatuksensa ”huonekalumusiikista”, musiikista, jota ei ole tarkoitettu tarkkaavaisesti kuunneltavaksi, ennakoi ambient-musiikkia.

Pianisteille Satie opettaa yksinkertaisuutta: tasaista sointia, liikkumatonta tempoa ja taitoa tehdä paljaasta linjasta ilmeikäs lisäämättä mitään.

Pianonuotit (19)