Jean-Philippe Rameau (1683–1764)

Harmoniateoreetikko, cembalisti ja oopperasäveltäjä Rameau hallitsi 1700-luvun ranskalaista musiikkia, vaikka aloitti oopperan parissa myöhään, viisikymmenvuotiaana.

Jean-Philippe Rameau syntyi Dijonissa vuonna 1683 urkurin poikana. Elämänsä ensimmäisen osan hän toimi urkurina useissa maakuntakaupungeissa (erityisesti Clermont-Ferrandissa), ja ensimmäisen cembalokappalekokoelmansa hän julkaisi jo vuonna 1706.

Vuonna 1722 hänen Harmoniaoppinsa (Traité de l’harmonie) teki hänestä kuuluisan: se selittää soinnut niiden ”perusbasson” avulla ja luo perustan harmoniateorialle, jota opetetaan yhä. Asetuttuaan Pariisiin hän julkaisi vuonna 1724 Pièces de clavessin -kokoelman (mukana Les Tendres Plaintes ja Tambourin) ja noin vuonna 1727 Nouvelles suites -kokoelman, jossa ovat La Poule ja Les Sauvages.

Vasta vuonna 1733, viisikymmenvuotiaana, hän debytoi oopperassa teoksella Hippolyte et Aricie. Sitä seurasivat Les Indes galantes (1735), Castor et Pollux (1737) ja monet muut näyttämöteokset, jotka tekivät hänestä Lullyn seuraajan ja synnyttivät kiihkeitä kiistoja hänen kannattajiensa ja vastustajiensa välillä.

Hänen musiikissaan yhdistyvät rikas, rohkea harmonia sekä vahva teatterin ja rytmin taju. Hänen oopperoidensa energiaa täynnä olevat tanssit ovat ranskalaisen barokin värikkäimpiä sivuja.

Pianolla hänen cembalokappaleensa kehittävät ketteryyttä, korukuvioiden tarkkuutta ja luonteen tajua, ja ne istuvat hyvin nykyaikaiselle soittimelle.

Pianonuotit (3)