Friedrich Kuhlau (1786–1832)

Pohjois-Saksassa sotilasmuusikkoperheeseen syntynyt Friedrich Kuhlau menetti lapsena onnettomuudessa toisen silmänsä. Hän opiskeli musiikkia Hampurissa ja asettui sitten Napoleonin sotien aikaan noin vuonna 1810 Kööpenhaminaan.

Tanskan kansalaiseksi tultuaan hän työskenteli pianistina, opettajana ja Kuninkaallisen teatterin säveltäjänä. Hänen tanskalaisiin kansansävelmiin perustuva näyttämömusiikkinsa Elverhøj (”Keijukaiskukkula”, 1828) on Tanskassa yhä tunnusomainen teos.

Suurena Beethovenin ihailijana hän tapasi tämän Wienissä vuonna 1825. Hän sävelsi paljon huilulle – soittimelle, jota hän ei itse soittanut – mikä toi hänelle lempinimen ”huilun Beethoven”.

Hänen pianosonatiininsa (op. 20, op. 55, op. 88…) jatkavat Clementin sonatiinien perinnettä: hieman pidempinä, loistavina ja laulavina ne ovat ihanteellinen askel kohti Mozartin ja Beethovenin sonaatteja.