Joseph Haydn (1732–1809)
Klassisen tyylin suuri arkkitehti: sinfonian ja jousikvartetin isä, musiikillisen huumorin ja yllätyksen mestari.
Kyläkärrysepän poika Joseph Haydn lauloi kuoropoikana Wienin Pyhän Tapanin katedraalissa. Äänenmurroksen jälkeen hän elätti itsensä niukasti opettamalla ja satunnaistöillä ja opetteli sävellystaidon pitkälti omin päin, erityisesti tutkimalla Carl Philipp Emanuel Bachin sonaatteja.
Vuonna 1761 hän siirtyi Esterházyn ruhtinaiden palvelukseen ja työskenteli heille lähes kolmekymmentä vuotta. Eszterházan palatsissa eristyksissä, orkesteri käytettävissään, hän saattoi omien sanojensa mukaan ”kokeilla” vapaasti: siellä hän muovasi sinfonian ja jousikvartetin sellaisiksi kuin ne tunnemme.
Koko Euroopassa kuuluisana hän teki kaksi pitkää matkaa Lontooseen (1791–1792 ja 1794–1795), joissa hän sävelsi viimeiset kaksitoista sinfoniaansa, niin sanotut ”Lontoo-sinfoniat”. Sen jälkeen hän sävelsi suuret oratorionsa Luominen ja Vuodenajat. Hän oli Mozartin ystävä ja lyhyen aikaa nuoren Beethovenin opettaja.
Pianolle Haydn jätti noin kuusikymmentä sonaattia sekä trioja ja muunnelmasarjoja. Hänen musiikkinsa kasvaa pienistä aiheista, joita kehitellään hämmästyttävällä logiikalla ja nokkeluudella: odottamattomia hiljaisuuksia, vääriä loppuja, äkillisiä dynamiikan muutoksia. Pianisteille se on selkeyden, artikulaation ja huumorin koulu.