Louise Farrenc (1804–1875)

Pianisti, sinfonioiden ja kamarimusiikin säveltäjä sekä Pariisin konservatorion pianonsoiton professori yli kolmenkymmenen vuoden ajan.

Pariisissa vuonna 1804 taiteilijaperheeseen syntynyt Louise Dumont opiskeli pianonsoittoa Moschelesin ja Hummelin johdolla, sitten sävellystä Anton Reichan johdolla, joka oli konservatorion professori. Vuonna 1821 hän meni naimisiin huilisti Aristide Farrencin kanssa, joka perusti musiikkikustantamon.

Tunnustettuna pianistina hän sävelsi aluksi omalle soittimelleen, sitten uskaltautui suuriin muotoihin, jotka olivat naiselle hänen aikanaan harvinaisia: kolme sinfoniaa, kaksi pianokvintettoa, trio ja kuuluisa nonetto (1849). Viulisti Joseph Joachimin kanssa esitetyn nonetton menestys auttoi häntä saamaan miespuolisten kollegojensa kanssa yhtä suuren palkan.

Vuonna 1842 hänestä tuli Pariisin konservatorion pianonsoiton professori, ja hän piti tehtävää vuoteen 1873 asti. Hänen pianoetydinsä, kuten Kolmekymmentä etydia kaikissa duuri- ja molliasteikoissa op. 26, otettiin siellä opetuskäyttöön.

Miehensä kanssa hän julkaisi myös Le Trésor des pianistes -teoksen, laajan antologian vanhasta kosketinmusiikista. Hän kuoli Pariisissa vuonna 1875; hänen musiikkinsa, joka oli unohdettu vuosisadan ajan, soitetaan ja äänitetään nykyään jälleen.

Pianonuotit (1)