Clara Schumann (1819–1896)
Yksi 1800-luvun suurimmista pianisteista, lahjakas säveltäjä, Robert Schumannin vaimo ja Brahmsin ystävä.
Leipzigissa vuonna 1819 syntynyttä Clara Wieckiä valmensi lapsesta asti hänen isänsä Friedrich Wieck, kuuluisa pianonsoitonopettaja. Ihmelapsena hän konsertoi ympäri Eurooppaa yksitoistavuotiaasta alkaen ja julkaisi ensimmäiset kappaleensa hyvin nuorena; kuusitoistavuotiaana hän kantaesitti oman a-molli-pianokonserttonsa op. 7.
Vuonna 1840 hän meni naimisiin isänsä oppilaan Robert Schumannin kanssa pitkän oikeustaistelun jälkeen isäänsä vastaan, joka vastusti avioliittoa. Pariskunnalle syntyi kahdeksan lasta. Clara kantaesitti monia Robertin teoksia ja sävelsi itse lauluja, pianokappaleita, pianotrion sekä romansseja viululle ja pianolle.
Robertin kuoltua vuonna 1856 hän sävelsi yhä vähemmän ja omistautui pianistin uralleen elättääkseen perheensä; hän esiintyi yli kuusikymmentä vuotta. Johannes Brahmsin läheisenä ystävänä hän puolusti tämän musiikkia ja miehensä musiikkia. Vuosina 1878–1892 hän opetti Frankfurtin Hochin konservatoriossa, jossa hän kuoli vuonna 1896.
Hänen laulunsa, kuten ne, jotka hän julkaisi Robertin kanssa kokoelmassa Liebesfrühling (op. 12, 1841), osoittavat hienostunutta kirjoitustapaa, rohkeita harmonioita ja pianon, joka keskustelee äänen kanssa.