Johannes Brahms (1833–1897)

Kontrabasistin poika Brahms kasvoi Hampurissa ja soitti pianoa nuoresta pitäen ansaitakseen elantonsa. Vuonna 1853 hän tapasi Robert ja Clara Schumannin; Robert esitteli hänet musiikkimaailmalle kauan odotettuna uutena nerona. Clara pysyi hänen läheisenä ystävänään ja neuvonantajanaan koko elämän ajan.

1860-luvulta lähtien Wieniin asettunut Brahms nousi yhdeksi kaupungin johtavista musiikkihahmoista. Hän kirjoitti hitaasti ja tuhosi paljon: hänen ensimmäinen sinfoniansa ilmestyi vasta vuonna 1876. Sitä seurasivat kolme muuta sinfoniaa, kaksi pianokonserttoa, viulukonsertto, Saksalainen requiem, runsaasti kamarimusiikkia ja monia lauluja.

Pianolla nuoruuden sonaatit ja suuret muunnelmasarjat (Händelin ja Paganinin teemoista) väistyivät myöhemmällä iällä lyhyiden kappaleiden kokoelmien (op. 116–119), hyvin intiimien intermezzojen ja balladien tieltä. Hänen Valssinsa op. 39 ja Unkarilaiset tanssit, alun perin pianolle neljälle kädelle, kuuluvat hänen suosituimpiin teoksiinsa.

Brahms kuoli Wienissä vuonna 1897. Hän vaatii pianisteilta täyteläistä, lämmintä sointia, tasapainoa tiheissä tekstuureissa ja ristirytmien hallintaa (kaksi kolmea vastaan, hemiolat).