Rock (1950–2026)

1950-luvun alussa mustien amerikkalaisten rhythm and blues bluesin sointukulkuineen, vahvoine backbeateineen ja saksofoneineen kohtasi valkoisten eteläisten countryn. Radio ja 45 kierroksen singlet tavoittivat uuden sukupolven nuoria, joilla oli taskurahaa. Rock and roll räjähti noin 1954–1956 Elvis Presleyn, Little Richardin, Fats Dominon ja Chuck Berryn myötä; Berryn kitarariffeistä tuli malleja.

Täyspuinen sähkökitara (Fender, sitten Gibson Les Paul) ja vahvistin mahdollistivat kovan, säröisen soundin. 1960-luvulla brittiyhtyeet (the Beatles, the Rolling Stones, the Who) ja sitten Jimi Hendrix keksivät rockin uudelleen amerikkalaisen bluesin pohjalta; rockista tuli albumien ja studioiden kieli.

Rock jakautui sitten moniin tyyleihin: hard rock ja metalli (raskaampi), progressiivinen rock (klassisen musiikin innoittama), punk (lyhyt, nopea, kolme sointua), new wave, grunge, indie… Myös pianolla on paikkansa Little Richardin ja Jerry Lee Lewisin boogiesta Elton Johnin balladeihin.

Opiskelijalle rock alkaa muutamasta yksinkertaisesta perusasiasta: power chordit (pohjasävel ja kvintti), toistuva riffi, iskuille 2 ja 4 lyövät rummut (backbeat) sekä bluesin sointukulku, jota löytyy sadoista kappaleista.