Rinnakkaissävellajit ja samannimiset sävellajit
Musiikinteoria · Asteikot ja sävellajit · Taso 3 · 9 min
Jokaisella duurisävellajilla on kaksi erityisen läheistä molli”serkkua”. On tärkeää olla sekoittamatta niitä.
Rinnakkaissävellajit: sama etumerkintä
C-duurissa ja a-mollissa on samat sävelet ja sama etumerkintä: ne ovat rinnakkaissävellajeja. Rinnakkaismollin toonika on pientä terssiä alempana kuin duurin toonika (se on VI aste).
- G-duuri ↔ e-molli (1♯)
- F-duuri ↔ d-molli (1♭)
- Es-duuri ↔ c-molli (3♭)
Vastaavasti mollisävellajin rinnakkaisduuri on pientä terssiä ylempänä. Siirtyminen rinnakkaissävellajiin on kaikista modulaatioista pehmein: yksikään sävel ei muutu, vain painopiste siirtyy.
Samannimiset sävellajit: sama toonika
C-duuri ja c-molli alkavat samasta sävelestä, mutta niillä ei ole samaa etumerkintää (ei mitään / 3 alennusmerkkiä): ne ovat samannimisiä sävellajeja (ranskaksi tons homonymes). Niiden välillä vaihtaminen muuttaa valaistusta äkillisesti, kuin pilvi kulkisi auringon editse.
Kuuntele Jaakko kulta duurissa ja sitten molliksi muutettuna. Juuri näin Gustav Mahler tekee 1. sinfoniansa kolmannessa osassa: lasten kaanonista tulee outo, ironinen surumarssi.
M:4/4 L:1/4 Q:1/4=90 K:C C D E C | C D E C | E F G2 | E F G2 |]
M:4/4 L:1/4 Q:1/4=70 K:Cm C D E C | C D E C | E F G2 | E F G2 |]
Romantiikan säveltäjät rakastavat duurin ja samannimisen mollin vaihtelua: varsinkin Schubert ”kallistaa” usein melodian duurista molliin (tai päinvastoin) koskettavan vaikutelman saamiseksi. Tätä kutsutaan joskus moodien sekoitukseksi tai lainasoinnuiksi.
← Kolme molliasteikkoa · Pentatoniset asteikot ja blues-asteikko →