Kolme molliasteikkoa

Jos duuriasteikko tuo mieleen valon, molliasteikko tuo mieleen varjon, alakulon, mysteerin tai draaman. Sen päätuntomerkki: pieni terssi toonikan ja III asteen välillä (A–C eikä A–Cis). Molliasteikosta on kuitenkin kolme versiota, ja jokaisella on oma tehtävänsä.

1. Luonnollinen molli

Nämä ovat rinnakkaisduuriasteikon sävelet sen 6. asteelta alkaen: A H C D E F G A. Kaava: K – P – K – K – P – K – K.

M:4/4
L:1/4
Q:1/4=90
K:C
A B c d | e f g a |]

Sen 7. aste on kokosävelaskeleen toonikan alapuolella: ei johtosäveltä, joten väri on pehmeä, modaalinen, ikivanha (paljon kansan- ja popmusiikkia).

2. Harmoninen molli

Johtosävelen vetovoiman palauttamiseksi 7. astetta ylennetään: G → Gis. Tämä asteikko antaa mollisävellajin soinnut (siitä sen nimi).

M:4/4
L:1/4
Q:1/4=90
K:C
A B c d | e f ^g a |]

Sivuvaikutus: F:n ja Gis:n väliin syntyy ylinouseva sekunti (3 puolisävelaskelta), joka antaa heti tunnistettavan ”eksoottisen” maun.

3. Melodinen molli

Jotta melodian voisi laulaa ilman tuota omituista hyppyä, ylöspäin mentäessä ylennetään myös 6. aste (Fis, Gis). Alaspäin johtosäveltä ei enää tarvita, joten palataan luonnolliseen molliin.

M:4/4
L:1/4
Q:1/4=90
K:C
A B c d | e ^f ^g a | a =g =f e | d c B A |]

Yksi sävellaji, kolme asteikkoa

A-mollikappaleessa säveltäjä liikkuu vapaasti näiden välillä tilanteen mukaan: Gis toonikan lähellä (kadenssit), G laskevassa linjassa, Fis noustessa kohti A:ta. Etumerkintä on aina luonnollisen mollin etumerkintä (tässä: tyhjä); Gis ja Fis kirjoitetaan tilapäisinä etumerkkeinä.