Swing-tuntuma ja epätasaiset kahdeksasosat – ilmainen kurssi: musiikinteoria

Jazzissa, bluesissa ja suuressa osassa amerikkalaista populaarimusiikkia tasaisiksi kirjoitettuja kahdeksasosia ei soiteta tasaisina: ensimmäinen on pidempi, toinen lyhyempi ja kevyempi. Tämä on swing. Se osoitetaan nuottien alussa merkinnällä ”Swing”, ”Shuffle” tai symbolilla ♫ = trioli ♩ ♪.

Kirjoitettu… ja soitettu

Tässä on se, mitä on kirjoitettu:

M:4/4
L:1/8
Q:1/4=120
K:C
CDEF GABc | c2 BA G4 |]

Ja tässä suunnilleen se, mitä jazzmuusikko soittaa: jokaisesta kahdeksasosaparista tulee ”neljäsosa + kahdeksasosa” -trioli (suhde 2:1).

M:4/4
L:1/8
Q:1/4=120
K:C
(3:2:2C2D (3:2:2E2F (3:2:2G2A (3:2:2B2c | c2 (3:2:2B2A G4 |]

Todellisuudessa suhde vaihtelee tempon ja tyylin mukaan: hyvin ”kova” (lähes 3:1) blues-shufflessa, lähes tasainen hyvin nopeassa jazzissa. Swing on myös korostuksia: väli-iskujen kahdeksasosia painotetaan hieman, ja rummut merkitsevät iskut 2 ja 4 (backbeat). Napsuta sormia iskuilla 2 ja 4, ei koskaan 1 ja 3!

Swingaava bluesriffi

M:4/4
L:1/8
Q:1/4=100
K:C
"C7"(3:2:2C2E (3:2:2G2A (3:2:2_B2A (3:2:2G2E | "C7"(3:2:2G2G (3:2:2_E2=E C4 |]

Ranskalainen barokkiesi-isä: 1700-luvulla ranskalaiset cembalistit (Couperin, Rameau) käyttivät jo notes inégales -käytäntöä: tasaisesti kirjoitetut kahdeksasosat soitettiin elegantisti ”pisteellisinä”. Ajatus on hämmästyttävän lähellä swingiä — kaksi vuosisataa ennen jazzia.

Swing-tuntuman löytämiseksi: kuuntele paljon (Count Basie, Oscar Peterson, Ella Fitzgerald), laula fraaseja tavuilla ”duu-ba duu-ba” ja soita jonkin sivuston jazz- tai blues-taustanauhan päälle. Swing opitaan korvalla paljon enemmän kuin metronomilla.

Yleinen virhe: swingaaminen jäykkänä, pomppivana pisteellisenä rytminä (3:1). Swing on pyöreä, rento, iskulla ”taaksepäin nojaava”.