Tritonussubstituutio

Tässä yksi jazzin tyylikkäimmistä taikatempuista. Ota G7: sen terssi ja septimi, H ja F, muodostavat tritonuksen. Ota sitten D♭7 (Des F As Ces): sen terssi on F ja septimi Ces… joka on H! Molemmilla soinnuilla on sama tritonus, vain käännettynä.

Koska juuri nämä kaksi säveltä luovat jännitteen ja purkauksen C:hen, voit korvata G7:n D♭7:llä: tämä on tritonussubstituutio (merkitään SubV). Yleissääntö: minkä tahansa dominanttiseptimisoinnun voi korvata sillä, joka on tritonuksen (kolmen kokosävelaskeleen) päässä.

M:4/4
L:1/4
%%staves {RH LH}
V:RH clef=treble
V:LH clef=bass
K:C
[V:RH] "Dm7"[Fc]4 | "G7"[FB]4 | "Cmaj7"[EB]4 | "Dm7"[Fc]4 | "Db7"[FB]4 | "Cmaj7"[EB]4 |]
[V:LH] D,4 | G,,4 | C,4 | D,4 | _D,4 | C,4 |]

Katso oikeaa kättä: se on täsmälleen sama molemmissa versioissa! Vain basso muuttuu. Sen sijaan että se hyppäisi D → G → C, se liukuu kromaattisesti alas: D → Des → C. Tuo liuku on osa sitä, mikä tekee jazzista hienostunutta.

Mitä se tekee jännityssäveliin

D♭7:n sävelet ovat G:stä katsottuna muunneltuja jännityssäveliä: Des = ♭5 (♯11), As = ♭9, Ces = 3. D♭7:n soittaminen G-basson päällä tuottaa siis G7(♭9,♯11)-soinnun. Tritonussubstituutio ja muunneltu dominantti ovat saman idean kaksi puolta.

Muunnelmia

• Välidominanttien korvaaminen: kulussa A7 – D7 – G7 – C voit soittaa A7 – A♭7 – G7 – D♭7 – C ja niin edelleen. Bassosta tulee kromaattinen.
• ii–V korvaavalle soinnulle: Dm7 – G7 voi muuttua muotoon A♭m7 – D♭7. Rohkeampaa.