Shell-voicingit – ilmainen kurssi: musiikinteoria

Jazzpianistin ensimmäinen keino melodian säestämiseen on shell-voicing (”kuorisointu”): vasen käsi soittaa vain soinnun ytimen, pohjasävel + terssi tai pohjasävel + septimi, tai kaikki kolme yhdessä. Bud Powellin 1940-luvulla suosituksi tekemä voicing jättää oikean käden täysin vapaaksi melodialle tai improvisoinnille.

Kaksi toisiinsa liittyvää muotoa

ii–V–I:ssä muotoja vuorotellaan niin, että äänet tuskin liikkuvat:

	Dm7	G7	Cmaj7
Muoto A (1-3 / 1-7 / 1-3)	D + F	G + F	C + E
Muoto B (1-7 / 1-3 / 1-7)	D + C	G + H	C + H
Kolme säveltä (1-3-7 / 1-7-3 / 1-3-7)	D F C	G F H	C E H

Kolmella sävelellä ohjaussävelemme ovat basson yläpuolella. Tässä ii–V–I pienen oikean käden melodian kanssa:

M:4/4
L:1/8
%%staves {RH LH}
V:RH clef=treble
V:LH clef=bass
K:C
[V:RH] "Dm7"a2 g f e2 d2 | "G7"B2 d f a2 g2 | "Cmaj7"e6 z2 |]
[V:LH] [D,F,C]8 | [G,,F,B,]8 | [C,E,B,]8 |]

Mihin vasen käsi sijoitetaan?

Pohjasävelet ovat ihanteellisesti keski-C:n alapuolisen oktaavin F:n ja F:n välillä; terssit ja septimit heti niiden yläpuolella. Liian matalalla: puuroa. Liian korkealla: vasen käsi tallaa oikean varpaille.

Rytmin lisääminen

Shell-voicingeja voi pitää (balladi) tai soittaa lyhyesti tietyillä iskuilla, kuin puhallinsektio. Klassinen rytmi on Charleston: yksi isku 1. iskulla ja toinen 2. iskun ”ja”-kohdalla.

Harjoitus: ota yksinkertainen lead sheet (vaikkapa bluesin sointukierto), soita melodia oikealla kädellä ja vasemmalla vain 1-7- ja 1-3-shellejä. Etsi joka kerta muoto, joka on lähimpänä edellistä.

Varo 6-sointuja: C6:ssa tai Cm6:ssa shell on pohjasävel + seksti (C + A), ei pohjasävel + septimi.