Jazzin lead sheetin lukeminen ja soittaminen
Musiikinteoria · Jazzharmonia · Taso 5 · 14 min
Jazzkappaleen nuotti mahtuu usein yhdelle sivulle: melodia (teema, head), soinnut ja muutama muotomerkintä. Kaikki muu on suullista perinnettä: tyyli, rytmi, sovitus. Tämän sivun lukeminen tarkoittaa sen tietämistä, mitä siihen ei ole kirjoitettu.
Jazzille ominaiset merkit
- - = molli (C-7 = Cm7); Δ = suuri septimi; ø = puolivähennetty; ° = vähennetty.
- alt = muunneltu dominantti (♭9, ♯9, ♭5, ♭13 vapaasti); sus = kvartti terssin sijaan, septimin kanssa (G7sus).
- Suluissa olevat jännityssävelet ovat ehdotuksia: C7(♭9) ilmaisee toivotun värin.
- Kaksi merkkiä 4/4-tahdissa = kaksi iskua kumpikin, ellei toisin merkitä.
Muoto
Etsi osat (kirjaimet A, B, C), toistotahdit, 1. ja 2. maali sekä merkit D.S. (dal segno) ja coda. Keikalla soitetaan ensin teema, sitten soolot koko muodon yli (jokainen kierros = yksi chorus) ja lopuksi teema uudelleen.
Swing
Kahdeksasosat kirjoitetaan tasaisina, mutta soitetaan epätasaisina, pitkä–lyhyt, lähellä triolirytmiä (neljäsosa + triolikahdeksasosa). Iskuja 2 ja 4 korostetaan hieman (niillä jazzyleisö napsuttaa sormiaan!). Pianossa swing syntyy pääosin vasemmasta kädestä ja rytmisestä tarkkuudesta.
Komppaus
Komppaus (engl. comping, sanasta accompanying) tarkoittaa sointujen sijoittamista rytmisesti ja hienovaraisesti, vuoropuhelussa solistin kanssa. ”Charleston”-rytmi on ihanteellinen lähtökohta:
M:4/4
L:1/8
Q:1/4=132
%%staves {RH LH}
V:RH clef=treble
V:LH clef=bass
K:C
[V:RH] "Dm7"[FAce]3 [FAce] z4 | "G7"[FABe]3 [FABe] z4 | "Cmaj7"[EGBd]3 [EGBd] z4 |]
[V:LH] D,2 E,2 F,2 ^F,2 | G,2 F,2 E,2 D,2 | C,8 |]
Oikea käsi soittaa pohjasävelettömiä voicingeja, vasen käsi walking bassia (neljäsosin etenevä bassolinja): D E F Fis → G, kromaattinen lähestyminen seuraavaan pohjasäveleen.
Soolopiano
Ilman basistia yhdistä: basso (tai shell) vasemmassa kädessä, melodia + yksi tai kaksi sointusäveltä oikeassa. Hitaissa tempoissa lisää arpeggioita, nopeissa lyhyitä sointuja (”stabs”).