Mollin ii–V–i
Musiikinteoria · Jazzharmonia · Taso 4 · 12 min
Mollissa ii–V–i vaihtaa väriä. Rakennetaan se harmoniseen c-molliin (C D Es F G As H):
- ii: Dm7♭5 (D F As C), puolivähennetty sointu;
- V: G7♭9 (G H D F As), dominantti pienellä noonalla – kirjoitetaan myös G7alt, muunnelluin jännityssävelin;
- i: Cm6, Cm(maj7) tai Cm7 tyylistä riippuen.
Kahden ensimmäisen soinnun yhteinen As antaa sen tumman, dramaattisen maun, joka on niin tyypillinen molliballadeille ja latinojazzille.
M:4/4
L:1/4
%%staves {RH LH}
V:RH clef=treble
V:LH clef=bass
K:C
[V:RH] "Dm7b5"[F_Ac]4 | "G7b9"[F_A=B]4 | "Cm6"[_EAc]4 |]
[V:LH] D,4 | G,,4 | C,4 |]
Seuraa ääniä: F → F → Es, As → As → A♮, C → H → C. Kolme lähes liikkumatonta linjaa, ja silti kolme hyvin erilaista väriä.
Mikä toonikasointu?
- Cm6 (C Es G A): ”melodisen mollin” sointi, hyvin jazzahtava, vakaa.
- Cm(maj7) (C Es G H): film noir -väri, salaperäinen.
- Cm7 (C Es G B): pehmeämpi, modaalinen, usein kun sointu kestää pitkään tai bossa- ja soul-yhteydessä.
Duurin ja mollin sekoittaminen
Muusikot sekoittavat näitä kahta mielellään: ”tavallinen” mollin ii (Dm7), jota seuraa muunneltu V (G7♭9), joka purkautuu duurin I:een (Cmaj7). V7♭9 lisää tumman jännitteen juuri ennen purkauksen kirkkautta.
Koskettimistovinkki: soita Dm7♭5:n päällä oikealla kädellä yksinkertaisesti f-mollikolmisointu (F As C) D-basson yläpuolella. Soita G7♭9:n päällä vähennetty septimisointu (H D F As) G-basson yläpuolella: se on täsmälleen G7♭9 ilman pohjasäveltä.
Älä sekoita Dm7♭5:tä (D F As C) ja D°7:ää (D F As Ces). Puolivähennetyssä on pieni septimi, vähennetyssä vähennetty septimi.