Duurin ii–V–I ja ohjaussävelet

Jos jazzilla olisi salasana, se olisi ii–V–I (”kakkonen–viitonen–ykkönen”). C-duurissa: Dm7 – G7 – Cmaj7. Esidominantti, dominantti, toonika, ja basso laskee kvintein. Jazzstandardit on kudottu siitä: ii–V–I-kulkuja löytyy kaikissa sävellajeissa, joskus yksi joka tahdissa. Sen soittaminen hetkessä kaikissa kahdessatoista sävellajissa on jokaisen jazzpianistin tavoite numero yksi.

Miksi septimisoinnut?

Jazzissa paljas kolmisointu kuulostaa ”keskeneräiseltä”. Perusyksikkö on septimisointu (usein rikastettuna noonilla, undesimeilla ja tredesimeilla). Kullakin ii–V–I:n soinnulla on oma tunnusomainen septiminsä: ii:ssa molliseptimisointu, V:ssä dominanttiseptimisointu, I:ssä duuriseptimisointu.

Ohjaussävelet

Septimisoinnun määrittävät kaksi säveltä ovat sen terssi ja septimi: ohjaussävelet. ii–V–I:ssä ne muodostavat kaksi linjaa, jotka tuskin liikkuvat:

• Dm7:n septimi (C) laskee puolisävelaskeleen G7:n terssiin (H), joka pysyy paikallaan ja muuttuu Cmaj7:n septimiksi (H);
• Dm7:n terssi (F) pysyy paikallaan ja muuttuu G7:n septimiksi (F), joka laskee Cmaj7:n terssiin (E).

M:4/4
L:1/4
%%staves {RH LH}
V:RH clef=treble
V:LH clef=bass
K:C
[V:RH] "Dm7"[Fc]4 | "G7"[FB]4 | "Cmaj7"[EB]4 |]
[V:LH] D,4 | G,,4 | C,4 |]

Tämä on koko jazzharmonian selkäranka: basson ja näiden kahden sävelen avulla kuulet sointukulun jo täydellisesti.

Niihin liittyvät asteikot

Improvisoidessa kukin duurin ii–V–I:n sointu yhdistyy C-duuriasteikon moodiin: doorinen Dm7:n päällä, miksolyydinen G7:n päällä, joonialainen Cmaj7:n päällä. Ne ovat samat seitsemän säveltä! Ero on siinä, mitä säveliä korostat: ohjaussäveliä ja sointusäveliä vahvoilla iskuilla.

M:4/4
L:1/8
Q:1/4=120
K:C
"Dm7"D F A c e d c A | "G7"B d f a g f d B | "Cmaj7"c8 |]

Tämä linja murtaa Dm7:n noonaan asti ja sitten G7:n noonaan asti terssistä H alkaen, joka purkautuu luontevasti C:hen. Soita se swing-tuntumalla: kahdeksasosat pitkä–lyhyt-pareina, kuin triolirytmissä.