Välidominantit

Dominantti korostaa toonikaa niin tehokkaasti, että sitä voi soveltaa mihin tahansa sävellajin duuri- tai mollisointuun. Välidominantti (sekundaaridominantti) on jonkin muun asteen kuin toonikan dominanttisointu (V tai V7). Se merkitään V/x (”x:n viitonen”).

V/vii°:ta ei ole: vähennetty sointu ei voi toimia toonikana, ei edes hetkellisesti.

Tonikalisointi

Hetken ajan kohdesoinnusta tulee pieni toonika: tätä kutsutaan tonikalisoinniksi. Se ei ole modulaatio – sävellajista ei oikeasti poistuta – vaan valokeila. Lisätty tilapäinen etumerkki on lähes aina kohdesoinnun johtosävel (Fis G:lle, Gis A:lle…).

M:4/4
L:1/4
%%staves {RH LH}
V:RH clef=treble
V:LH clef=bass
K:C
[V:RH] "C"[EGc]2 "E7"[E^Gd]2 | "Am"[EAc]2 "D7"[^FAc]2 | "G7"[FGB]2 "C"[EGc]2 |]
[V:LH] "_I"C,2 "_V7/vi"E,2 | "_vi"A,,2 "_V7/V"D,2 | "_V7"G,,2 "_I"C,2 |]

Kuuntele, miten kukin septimisointu ”vetää” kohti seuraavaa: Gis nousee A:han, Fis nousee G:hen ja kukin septimi laskee (D → C, C → H).

Dominanttiketjut

E7 – A7 – D7 – G7 – C: jokainen sointu on seuraavan dominantti. Tämä ragtimelle, perinteiselle jazzille ja barbershop-harmonialle tyypillinen ketju kiertää kvinttiympyrää. Kahden peräkkäisen dominanttiseptimisoinnun välillä septimi laskee puolisävelaskeleen ja muuttuu seuraavan soinnun terssiksi, ja terssi laskee puolisävelaskeleen ja muuttuu seuraavaksi septimiksi: kaksi hyvin tyylikästä laskevaa kromaattista linjaa.

Välijohtosävelsoinnut

Samaan tapaan voit käyttää vii°7/x-sointua eli vähennettyä septimisointua, joka rakentuu kohdesoinnun johtosävelelle. Esimerkki: F♯°7 → G (vii°7/V). Hyvin yleinen Bachilla ja Beethovenilla.