Modulaatio

Moduloida tarkoittaa sävellajin vaihtamista joksikin aikaa: uusi toonika asettuu paikalleen, ja kadenssi vahvistaa sen. Se on yksi musiikin suurista dramaattisista keinoista: lähtö, matka, paluu.

Lähisävellajit

Luontevimmat modulaatiot suuntautuvat lähisävellajeihin, joiden etumerkinnät eroavat enintään yhdellä etumerkillä. C-duurin lähisävellajit ovat G-duuri (V), F-duuri (IV) sekä niiden rinnakkaissävellajit a-molli (vi), e-molli (iii) ja d-molli (ii). Käytännössä siis sävellajit, joiden toonika on lähtöasteikon duuri- tai mollisointu.

Klassisessa musiikissa yleisin modulaatio suuntautuu duurissa dominanttiin ja mollissa rinnakkaisduuriin.

Modulaatio saranasoinnun avulla

Sujuvin tekniikka on löytää molemmille sävellajeille yhteinen sointu ja tulkita se uudelleen. Am on C-duurissa vi… mutta G-duurissa ii. Saavumme Am-sointuun C-duurissa ja lähdemme siitä G-duurissa kohti dominanttia D7 ja sitten uutta toonikaa G.

M:4/4
L:1/4
%%staves {RH LH}
V:RH clef=treble
V:LH clef=bass
K:C
[V:RH] "C"[EGc]2 "F"[FAc]2 | "Am"[EAc]2 "D7"[^FAc]2 | "G"[DGB]4 |]
[V:LH] "_C: I"C,2 "_IV"F,2 | "_vi = ii"A,,2 "_G: V7"D,2 | "_I"G,,4 |]

D7:n Fis on merkki: se on uusi johtosävel. Täydellinen kadenssi D7 → G vahvistaa uuden sävellajin.

Muita tekniikoita

• Suora modulaatio (fraasimodulaatio): uusi fraasi yksinkertaisesti alkaa uudessa sävellajissa. Kuuluisa ”rekkakuskin vaihteenvaihto”, eli kokosävelaskeleen nousu poplaulujen loppupuolella, on tästä esimerkki.
• Yhteissävelmodulaatio: yksi pidetty sävel toimii saranana kahden kaukaisen soinnun välillä (Schubertin suosikki).
• Kromaattinen modulaatio: yksi ääni liukuu puolisävelaskeleen ja muuttaa soinnun.
• Modulaatio vähennetyn septimisoinnun kautta: symmetrinen °7-sointu voidaan tulkita neljäksi eri johtosävelsoinnuksi, jotka johtavat neljään eri sävellajiin.