Napolilainen seksti, ylinoussut sekstit, kromaattiset medianttisuhteet
Musiikinteoria · Tonaalinen harmonia · Taso 6 · 18 min
Kolme harvinaisempaa harmonista väriä, jotka tekevät suuren eron Mozartilla, Beethovenilla, Schubertilla, Chopinilla… ja elokuvamusiikissa. Kaikki perustuvat kromatiikkaan.
1. Napolilainen seksti (N6 tai ♭II6)
Tämä on alennetulle II asteelle rakennettu duurisointu, lähes aina ensimmäisessä käännöksessä. C-mollissa: Des-duuri (Des–F–As), bassossa F. Se toimii esidominanttina ja johtaa V:hen. Des laskee H:hon (johtosävel), joskus C:n kautta: hyvin ilmeikäs vähennetyn terssin liike.
M:4/4
L:1/4
%%staves {RH LH}
V:RH clef=treble
V:LH clef=bass
K:Cm
[V:RH] "Cm"[EGc]2 "Db/F"[FA_d]2 | "G7"[FG=B]2 "Cm"[EGc]2 |]
[V:LH] "_i"C,2 "_N6"F,2 | "_V7"G,,2 "_i"C,2 |]
Sen kuulee Beethovenin Kuutamosonaatin ensimmäisessä osassa ja lukemattomissa mollikappaleissa: se on paatoksen ääni.
2. Ylinousseen sekstin soinnut
Ne rakentuvat ylinousseen sekstin varaan, joka syntyy bassossa olevan alennetun VI asteen (C-duurissa As) ja korotetun IV asteen (Fis) välille. Molemmat sävelet liikkuvat puolisävelaskeleen ulospäin dominantin G oktaaviin. Lajeja on kolme, ja ne on nimetty puhtaasti sopimuksenvaraisten ”kansallisuuksien” mukaan:
| Nimi | Sävelet (kohti G:tä) | Huomio |
|---|---|---|
| Italialainen (It+6) | As – C – Fis | kolme säveltä, kevein |
| Ranskalainen (Fr+6) | As – C – D – Fis | ylimääräinen tritonus, ”kokosävelasteikon” väri |
| Saksalainen (Ger+6) | As – C – Es – Fis | kuulostaa täsmälleen A♭7:ltä |
M:4/4
L:1/4
%%staves {RH LH}
V:RH clef=treble
V:LH clef=bass
K:Cm
[V:RH] "^It+6"[c^f]2 [=Bg]2 | "^Ger+6"[c_e^f]2 [ceg]2 | [=Bdg]2 [ceg]2 |]
[V:LH] _A,,2 G,,2 | _A,,2 G,,2 | G,,2 C,2 |]
Tahti 1: italialainen seksti → V. Tahdit 2–3: saksalainen seksti → kadenssikvarttisekstisointu → V → i (6/4-soinnun kautta kulkeminen välttää rinnakkaiset kvintit As–Es → G–D).
Saksalainen seksti kuulostaa dominanttiseptimisoinnulta (A♭7): siinä on sen salainen sukulaisuus jazzin tritonussubstituutioon (A♭7 → G).
3. Kromaattiset medianttisuhteet
Kaksi samanlaatuista sointua (esimerkiksi kaksi duurisointua), joiden pohjasävelet ovat terssin päässä toisistaan ja joilla on vain yksi yhteinen sävel: C → E, C → A♭, C → A, C → E♭. Niillä ei ole funktionaalista suhdetta, mutta sointukulku vaikuttaa maagisesti, hehkuvasti tai levottomasti. Schubert, Liszt ja Wagner rakastivat niitä; elokuvamusiikki teki niistä tavaramerkkinsä (avaruus, ihmeellinen).
M:4/4
L:1/4
%%staves {RH LH}
V:RH clef=treble
V:LH clef=bass
K:C
[V:RH] "C"[EGc]2 "E"[E^GB]2 | "C"[EGc]2 "Ab"[_E_Ac]2 | "C"[EGc]4 |]
[V:LH] C,2 E,2 | C,2 _A,,2 | C,4 |]