Dynamiikka – ilmainen kurssi: musiikinteoria

Pianoa kutsuttiin alun perin nimellä pianoforte (”hiljaa–kovaa”): toisin kuin cembalolla, sillä pystyi soittamaan hiljaa tai kovaa lyönnin voimakkuuden mukaan. Dynamiikkamerkinnät osoittavat tämän voimakkuuden. Ne kirjoitetaan italiankielisinä lyhenteinä nuottiviivaston alle (pianomusiikissa kahden viivaston väliin).

Merkki	Italiaksi	Merkitys
*ppp*	pianississimo	äärimmäisen hiljaa
pp	pianissimo	hyvin hiljaa
p	piano	hiljaa
mp	mezzo piano	melko hiljaa
mf	mezzo forte	melko voimakkaasti
f	forte	voimakkaasti
ff	fortissimo	hyvin voimakkaasti
*fff*	fortississimo	äärimmäisen voimakkaasti

Asteittaiset muutokset

crescendo (cresc. tai avautuva ”haarukka” <): vähitellen voimistuen;
decrescendo tai diminuendo (decresc., dim. tai sulkeutuva haarukka >): vähitellen hiljentyen.

M:4/4
L:1/4
Q:1/4=90
K:C
!p!C D E F | !crescendo(!G A B !crescendo)!c | !f!c B A G | !diminuendo(!F E D !diminuendo)!C |]

Korostavat dynamiikkamerkinnät

sf, sfz (sforzando): yksittäinen, äkillisesti korostettu sävel;
fp (fortepiano): voimakas isku ja heti sen jälkeen hiljaa;
subito p: äkkiä hiljaa (yllätysefekti, jota Beethoven rakasti).

Dynamiikka on suhteellista: Mozartin forte ei ole Rahmaninovin forte, eikä konserttisalin piano ole olohuoneesi piano. Ajattele niitä luonteina: p = intiimi, f = itsevarma. Ja valmistele crescendo aina aloittamalla riittävän hiljaa: voit kasvaa vain, jos sinulla on tilaa.

Yleinen virhe: soittaa kaikki mezzo forte. Liioittele kontrasteja harjoitellessasi: kuulijat havaitsevat aina vähemmän eroa kuin luulet tekeväsi. Ja dynamiikkamerkintä on voimassa seuraavaan asti!