Käännökset ja kenraalibasson numerointi – ilmainen kurssi: musiikinteoria

Sointu säilyttää nimensä sävelten järjestyksestä riippumatta: C–E–G, E–G–C ja G–C–E ovat kaikki C-duurisointuja. Mutta bassosävel (alin sävel) muuttaa syvästi sen väriä ja tehtävää. Tästä syntyy käännöksen käsite.

Asema	Bassosävel	Esimerkki C:ssä	Numerointi
Perusmuoto	pohjasävel	C – E – G	5/3 (yleensä jätetään pois)
Ensimmäinen käännös	terssi	E – G – C	6
Toinen käännös	kvintti	G – C – E	6/4 (”kvarttisekstisointu”)

M:4/4
L:1/2
K:C
"C"[CEG]2 | "C/E"[EGc]2 | "C/G"[Gce]2 |]

Kenraalibasso

Barokin aikana cembalisti luki usein vain bassolinjaa, jonka yläpuolella oli numeroita: tämä on basso continuo. Numerot osoittavat intervallit basson yläpuolella. Ensimmäisessä käännöksessä E:n yläpuolella ovat G (terssi) ja C (seksti): kirjoitetaan vain ”6”. Toisessa käännöksessä G:n yläpuolella ovat C (kvartti) ja E (seksti): ”6/4”, luetaan ”kuusi–neljä”. Perusmuoto (terssi + kvintti, ”5/3”) jätetään yleensä numeroimatta.

Mihin käännöksiä tarvitaan?

Niiden avulla voit yhdistää sointuja hyppimättä. Vertaa: C – F – G – C kokonaan perusmuodossa pakottaa suuriin käden siirtoihin. Käännösten avulla jokainen sormi liikkuu yhden tai kaksi puolisävelaskelta:

M:4/4
L:1/4
K:C
"C"[CEG]2 "F/C"[CFA]2 | "G/B"[B,DG]2 "C"[CEG]2 |]

C pysyy paikallaan, E nousee F:ään, G nousee A:han… Tämä on sujuvan säestyksen salaisuus ja myöhemmin opiskeltavan äänenkuljetuksen perusta.

Käännetyn soinnun tunnistaminen: järjestä sävelet mielessäsi päällekkäisiksi terseiksi. Pinon alin sävel on pohjasävel. G–C–E → C–E–G: se on C-duuri, jonka kvintti on bassossa, siis toinen käännös.

Huomio: toinen käännös (6/4) on epävakaa. Klassisessa musiikissa se esiintyy vain tietyissä yhteyksissä, ennen kaikkea ”kadenssin kvarttisekstisointuna” (I6/4 → V → I). Älä päätä kappaletta 6/4-sointuun!