Pedalointi eri aikakausina – ilmainen kurssi:

Pedalointi ei ole yleispätevä efekti, jota käytetään kaikkialla samalla tavalla. Soittimet muuttuivat valtavasti vuosien 1700 ja 1900 välillä, ja jokainen tyyli vaatii oman lähestymistapansa. Historian tunteminen auttaa sinua tekemään perusteltuja valintoja ilman dogmaattisuutta.

Barokki: Bach, Scarlatti, Rameau

Nämä säveltäjät kirjoittivat cembalolle, klavikordille tai uruille: ei oikeaa pedaalia. Kontrapunktin selkeys on tärkeintä; legato tehdään sormilla (sormenvaihdot, sormilegato). Modernilla pianolla voit lisätä hyvin kevyitä pedaalin kosketuksia värittämään kadenssia tai tukemaan murtosointua (kuten C-duuripreludissa), mutta et koskaan niin paljon, että äänet sotkeutuvat.

Klassismi: Haydn, Mozart, varhainen Beethoven

Wieniläisessä fortepianossa oli usein polvivipu, joka nosti vaimentimet. Sen ääni, kevyempi ja lyhyempi kuin modernin pianon, sammui nopeasti. Mozart käytti sitä, mutta säästeliäästi. Nykyään: lyhyitä pedaaleja, puolipedaaleja, paljon jaksoja ilman pedaalia ja ennen kaikkea ei ”sumua” Albertin bassojen päälle.

M:4/4
L:1/8
Q:1/4=100
%%staves {RH LH}
V:RH clef=treble
V:LH clef=bass
[V:RH] c2 e2 g3 f | e2 d2 c4 |]
[V:LH] C,G,E,G, C,G,E,G, | B,,G,D,G, C,G,E,G, |]

Tällaisessa klassistyylisessä jaksossa soita ensin ilman pedaalia: Albertin basson säestyksen on oltava selkeä ja kevyt. Lyhyt pedaalin kosketus loppusoinnussa riittää.

Beethoven, suuri kokeilija

Beethoven merkitsee pedaalin usein itse, joskus rohkeasti: ”Kuutamosonaatin” ensimmäisessä osassa hän pyytää senza sordini (ilman vaimentimia) koko osan ajan, ja ”Myrsky”-sonaatissa hän pitää pedaalin alhaalla läpi kokonaisten resitatiivien. Paljon resonoivammalla modernilla pianolla sovellamme tätä puolivaihdoilla, jotta tavoiteltu usva säilyy ilman liiallista sotkua.

Romantikot: Chopin, Schumann, Liszt

Pedaalista tulee olennainen osa sointia. Chopin merkitsi pedalointinsa huolellisesti; se on usein pitkä ja kietoo basson harmonioihin. Käytä synkopoitua pedalointia, puolivaihtoja basson säilyttämiseen ja vasenta pedaalia värin luomiseen.

Impressionistit: Debussy, Ravel

Debussy kirjoitti vain vähän pedaalimerkintöjä, mutta odotti paljon: kerrostettuja resonansseja, pitkään pidettyjä bassoja, väreilypedaalia. Hänen kerrotaan sanoneen, että pitää ”pedaloida korvalla”. Pitkät matalat sävelet (usein sidottu ”tyhjyyteen”) ovat kutsuja antaa äänen soida.

Yleinen virhe: romanttisten tottumusten siirtäminen Mozartiin tai Bachiin (kaiken kylvettäminen pedaalissa) tai päinvastoin kaikesta pedaalista kieltäytyminen puhdasoppisuuden vuoksi. Hyvä maku syntyy kuuntelemalla ja tuntemalla aikakauden soittimet.

Vinkki: kuuntele levytyksiä aikakauden soittimilla (wieniläinen fortepiano, Chopinin Pleyel, Debussyn Érard). Ymmärrät heti, miksi jokainen ohjelmisto vaatii erilaista pedalointia.