Swing: fraseeraus, korostukset, artikulaatio

Voit soittaa ”oikeat sävelet” kuulostamatta lainkaan jazzilta. Jazzin tekee harmoniaa enemmän swing: tapa sijoittaa ja artikuloida kahdeksasosia. Se opitaan enimmäkseen korvalla, mutta muutama konkreettinen periaate nopeuttaa oppimista paljon.

1. Epätasaiset kahdeksasosat

Swingissä kaksi tasaisiksi kirjoitettua kahdeksasosaa soitetaan epätasaisina: ensimmäinen pidempänä, toinen lyhyempänä, suunnilleen kuin neljäsosa-kahdeksasosa-trioli. Mitä nopeampi tempo, sitä tasaisempia kahdeksasosat ovat; hitaassa tempossa ne ovat hyvin ”triolimaisia”. Sitä approksimoidaan joskus pisteellisellä rytmillä:

M:4/4
L:1/8
Q:1/4=100
K:F
"F6" c>A c>d f>d c>A | "C7" G>A B>c e2 z2 |]

Yllä oleva pisteellinen rytmi on karikatyyri (liian tönkkö): oikea swing-kahdeksasosa on jossain tasaisen ja pisteellisen välillä. Kuuntele levytyksiä ja jäljittele.

2. Korostukset iskujen välissä

Klassisessa musiikissa korostamme luonnostaan vahvoja iskuja. Swingissä usein päinvastoin: iskujen välit (”ja”-kohdat) saavat pienen korostuksen, ja linjan korkeat sävelet nostetaan esiin. Iskujen yli sidotut sävelet (ennakoinnit) antavat vauhtia.

M:4/4
L:1/8
Q:1/4=120
K:F
"Gm7" z d !>!f d- d2 c A | "C7" B c !>!e g- g2 z2 | "F6" f8 |]

3. Haamusävelet ja artikulaatio

• Haamusävelet (ghost notes): jotkin sävelet, usein linjan matalimmat, tuskin kosketetaan, melkein vain vihjataan. Ne antavat korostetuille sävelille syvyyttä.
• Legato kohti iskujen väliä: iskulla oleva sävel sidotaan usein seuraavaan säveleen (iskujen välissä), joka sitten irrotetaan hieman: ”duu-BA duu-BA”.
• Lyhyet sävelet fraasien lopussa: fraasin viimeinen sävel on usein lyhyt ja korostettu (”bop!”), mistä tyylin nimi.

4. Metronomi iskuilla 2 ja 4

Aseta metronomi puoleen tempoon ja käsittele jokaista naksausta iskuina 2 ja 4 (joilla rumpali soittaa hi-hatia). Tuntumasi asettuu luonnostaan oikeaan grooveen. Hyödynnä jo tekemääsi rytmityötä.

Harjoitus: sama fraasi kolmesti

Käynnistä jazztaustanauha F-duurissa.

1. Soita esimerkin 2 fraasi tiukasti tasaisin kahdeksasosin ja ilman korostuksia. Äänitä itsesi.
2. Soita se uudelleen svengaten, korostukset merkittyinä. Äänitä itsesi.
3. Soita se vielä lisäten haamusävel (esimerkiksi matala D tahdissa 1) ja lyhyt loppusävel. Äänitä itsesi.
4. Kuuntele kaikki kolme versiota: mikä saa sinut naputtamaan jalkaa? Improvisoi sitten omia kahden tahdin fraaseja samalla fraseerauksella.