Vapaa improvisointi: tarinan kertominen

· Klassinen ja vapaa improvisointi · Taso 5 · 18 min

Ilman sointukaaviota ja ilman määrättyä tyyliä kohtaat huimaavan vapauden. Vapaan improvisoinnin paradoksi on, että se tarvitsee enemmän sisäistä rakennetta, ei vähemmän. Paras opas: ajattele kuin tarinankertoja. Tarinassa on henkilö, miljöö, tapahtuma ja loppu.

1. Lähde kuvasta tai tunteesta

Ennen kuin kosket koskettimiin, valitse konkreettinen lähtökohta: ”katu sateessa yöllä”, ”hyvien uutisten odotus”, ”rauhoittuva riita”. Kuva sanelee heti valinnat: rekisterin, tempon, dynamiikan, kosketuksen. Sade kutsuu korkeita, irrallisia, epäsäännöllisiä säveliä; viha matalia, tiiviitä sointuja.

2. Henkilö: aihe

Kuten oppitunnissa aiheen kehittäminen, keksi pieni 3–6 sävelen idea. Se on henkilösi. Se kulkee tarinan läpi, muuttuu ja palaa.

M:4/4
L:1/8
Q:1/4=66
K:Dm
A2 F2 E D z2 | z8 | d2 B2 A G z2 | z4 !fermata!D4 |]

Huomaa täysin hiljainen tahti: hiljaisuus on osa kerrontaa. Aihe toistetaan sitten korkeammalta, kuin kysymys, joka palaa entistä painokkaampana.

3. ABA-muoto: lähtö ja paluu

  • A: esittele henkilö maailmassaan (rauhallinen, hidas, keskirekisteri).
  • B: tapahtuma. Vahva kontrasti vähintään kahdessa parametrissa: rekisteri, tempo, dynamiikka, tiheys, moodi.
  • A': aihe palaa, mutta tapahtuneen muuttamana (hitaampana, matalampana, duurissa, pilkottuna…).
M:4/4
L:1/16
Q:1/4=96
K:Dm
d e f g a g f e d e f g a4 | ^c'4 z4 z8 |]

Yllä mahdollinen idea B-osaan: kuudestoistaosien pyörre, joka pysähtyy kuin seinään vieraaseen säveleen (Cis), jota seuraa hiljaisuus.

4. Rajoitukset vapauttavat

Täydellinen vapaus lamauttaa; rajoitus innostaa. Kokeile:

  • Vain kolme säveltä (mutta kaikki rekisterit ja kaikki rytmit).
  • Oikeassa kädessä vain mustia ja vasemmassa vain valkoisia koskettimia.
  • Yksi ainoa intervalli (kvintit tai sekunnit).
  • Enintään neljä säveltä fraasia kohden ja fraasin mittainen hiljaisuus.

5. Lopetus

Lopetus valmistellaan: hidasta, harvenna, palaa aiheeseen tai alkusäveleen ja anna soida. Kuulijat muistavat enimmäkseen alun ja lopun. Onnistunut lopetus muuttaa rehellisen improvisaation oikeaksi kappaleeksi.

Harjoitus: kolme minuuttia, yksi tarina

Valitse yksinkertaiseksi taustaksi impressionistinen taustanauha d-mollissa tai soita ilman säestystä.

  1. Kirjoita enintään viiden sanan nimi. Sulje silmäsi 20 sekunniksi ja kuvittele kohtaus.
  2. A (1 min): keksi aiheesi ja soita se kolmella eri tavalla.
  3. B (1 min): muuta vähintään kahta parametria. Anna ”jonkin tapahtua”.
  4. A' (1 min): aihe palaa muuttuneena. Lopeta pitkään säveleen ja todelliseen hiljaisuuteen ennen kuin nostat kätesi.
  5. Äänitä itsesi, kuuntele ja kysy: voiko nimen arvata? Missä tarinalta loppuu puhti?
Yleinen virhe: koko tilan täyttäminen samalla tempolla ja dynamiikalla. Ilman kontrastia ei ole tarinaa, vain ”tapettia”. Hiljaisuus ja muutos ovat parhaat kerrontatyökalusi.
Improvisoi kerran viikossa sattumanvaraisesti arvotusta nimestä (kirjoita kaksikymmentä lapuille). Muutamassa kuukaudessa olet kehittänyt todellisen ilmaisupaletin.

✓ Tee oppitunnin tietovisa

← Konserton kadenssi · Miten improvisointia harjoitellaan →