Doorinen moodi: molli, jossa on valoisa puoli – ilmainen kurssi:

Tähän asti olet improvisoinut ”klassisissa” duuri- ja mollisävellajeissa, joissa soinnut liikkuvat ja pakottavat sinut seuraamaan niitä. Modaalinen soitto kääntää tämän ympäri: yksi tai kaksi sointua, jotka toistuvat pitkään silmukkana, liikkumaton harmoninen matto ja kaikki huomiosi asteikon värissä. Tämä on kelttiläisen musiikin, funkin, 1960-luvun modaalisen jazzin ja lukemattomien elokuvamusiikkien maailma.

Mikä doorinen on

Soita kaikki valkoiset koskettimet D:stä D:hen: D E F G A H C D. Soitit juuri doorisen moodin D:stä. Se on molliasteikko (pieni terssi F, pieni septimi C), mutta siinä on suuri seksti: H. Vertaa sitä luonnolliseen d-molliin (D E F G A B C): vain yksi sävel muuttuu, mutta koko valaistus vaihtuu. Luonnollinen molli on tumma ja melankolinen; doorinen on molli mutta ”avoin”, vähän ylpeä, vähän veijarimainen.

Tunnussävel. Jokaisella moodilla on yksi sävel, joka kantaa sen väriä: sävel, joka erottaa sen naapuriasteikostaan. Doorisessa se on suuri seksti (H D-doorisessa). Jos et koskaan soita sitä, kuulija kuulee vain ”mollia”. Nosta se esiin: vahvalla iskulla, pidettynä tai fraasin loppusävelenä.

i–IV-vamppi

Doorisen tunnistaa heti vuorottelusta Dm7 – G7 (tai Dm – G): IV-sointu on duuri juuri siksi, että siinä on H. Luonnollisessa mollissa IV olisi Gm. Tämä keinuva liike pyörittää satoja funk- ja soulkappaleita.

M:4/4
L:1/8
Q:1/4=96
K:Ddor
"Dm7" D2 F A c2 B A | "G7" B2 G2 z4 | "Dm7" A,2 D E F A B2 | "G7" A G F D E4 |]

Huomaa, miten fraasi sijoittaa H:n (seksti) tahdin 2 ensimmäiselle iskulle, juuri kun G-sointu saapuu: tunnussävel ja sen sisältävä sointu vahvistavat toisiaan.

Kvarttivoicingit

Modaalinen jazz teki suosituksi aivan erityisen soinnin: sointuja, joita ei rakenneta tersseistä vaan päällekkäisistä kvarteista. Klassinen pino: kolme puhdasta kvarttia, joskus päällä suuri terssi. Näillä soinnuilla ei ole selvää ”funktiota”: ne leijuvat, mikä sopii täydellisesti modaalisen vampin päälle. Ja koska pysyt asteikon sävelissä, voit liu'uttaa samaa kädenmuotoa asteelta toiselle.

M:4/4
L:1/4
Q:1/4=80
K:Ddor
"Dm11" [DGcf]2 [EAdg]2 | [FBea]2 [EAdg]2 | [DGcf]2 [CFBe]2 | [DGcf]4 |]

Kaikki nämä muodot liukuvat valkoisilla koskettimilla. Soita vasemmalla kädellä yksinkertaisesti kahden tai kolmen sävelen muoto (D-G-C, E-A-D): soundi on heti moderni.

Harjoitus: kymmenen minuuttia D-doorisessa

Käynnistä modaalinen taustanauha d-mollissa.

Kuuntele (1 min). Älä soita mitään. Löydä silmukka, laske tahdit, laula pitkä sävel, joka ”toimii” kaikkialla (D tai A).
Kolme säveltä (2 min). Improvisoi vain sävelillä D, F ja A. Lyhyitä fraaseja, paljon hiljaisuutta.
Lisää väri (2 min). Lisää H. Jokaisessa fraasissa pitää olla vähintään yksi esiin nostettu H (pidetty tai iskulla).
Koko asteikko (3 min). Kaikki seitsemän säveltä, mutta säilytä tapa korostaa sekstiä. Lopeta fraasisi D:hen, A:han tai F:ään.
Vasen käsi kvarteissa (2 min). Vasen käsi: D-G-C ensimmäisellä iskulla, sitten E-A-D. Oikea käsi: yksi lyhyt idea, jota muuntelet.

Yleinen virhe: asteikkojen juoksuttaminen ylös ja alas taukoamatta. Staattisen vampin päällä kiinnostavuus syntyy rytmistä ja tilasta. Palaa oppituntiin Rytmi ensin, jos fraasisi muuttuvat loputtomiksi kahdeksasosaketjuiksi.

Transponointi ajattelematta: doorinen on ”luonnollinen molli korotetulla sekstillä” tai ”duuriasteikko soitettuna sen toiselta asteelta”. E-doorinen = D-duurin sävelet; A-doorinen = G-duurin sävelet.