Varhaisista kosketinsoittimista moderniin pianoon

Piano on vain kolmesataa vuotta vanha. Ennen sitä, ja pitkään sen rinnalla, muut kosketinsoittimet muovasivat musiikkia, jota soitamme tänään. Niiden tunteminen selittää paljon: miksi Bach ei kirjoita juuri lainkaan dynamiikkamerkintöjä, miksi Mozart vaatii niin kevyttä kosketusta, miksi Liszt saa soittimen jyrisemään.

Urut

Vanhin kosketinsoitin (antiikin Kreikan vesiurut, hydraulis, ovat sen esi-isä). Ääni syntyy ilmaa saavista pilleistä: se kestää niin kauan kuin kosketinta pidetään pohjassa, hiipumatta, mutta urkuri ei voi sävyttää sitä kosketuksella. Väriä vaihdetaan vetämällä äänikertoja (rekistereitä).

Klavikordi

Intiimi soitin: pieni metallilaatta (tangentti) iskee kieleen ja jää painamaan sitä. Ääni on hyvin hiljainen mutta reagoi kosketukseen: sitä voi sävyttää ja siihen voi jopa lisätä kevyen vibraton (Bebung). Se oli Bachin ja hänen poikansa Carl Philipp Emanuelin suosikkiharjoitussoitin.

Cembalo

Tässä kieltä näpätään pienellä plektralla (sulka, nykyään muovia). Ääni on kirkas ja rikas, mutta painamisen voimakkuus tuskin muuttaa äänenvoimakkuutta. Cembalistit muovaavat musiikkia toisin: artikulaation, ajoituksen, koristelun, rekisteröinnin ja manuaalien vaihtamisen avulla (kaksimanuaalisissa soittimissa). Couperin, Rameau, Scarlatti, Bach ja Händel kirjoittivat sille.

Fortepiano

Noin vuonna 1700 Firenzessä Bartolomeo Cristofori keksi ”hiljaa ja kovaa soivan cembalon” (gravicembalo col piano e forte): vasarat iskevät kieliin ja kimpoavat heti takaisin. Ensimmäistä kertaa sormen voima säätelee suoraan äänenvoimakkuutta. Mozartin ja nuoren Beethovenin fortepiano on kevyt, sen wieniläinen koneisto on ketterä ja sen kirkas ääni vaimenee nopeasti; sen ääniala on noin viisi oktaavia.

Moderni piano

1800-luvulla soitin muuttui täyttääkseen yhä suurempia konserttisaleja:

• 1821: Sébastien Érard patentoi kaksoislaukaisun (double escapement), joka mahdollistaa saman sävelen hyvin nopean toiston;
• yksiosainen valurautakehys (1850–60-luvuilla), suurempi kielten jännitys, voimakkaampi ja pidempään soiva ääni;
• ääniala laajeni 88 koskettimeen (hieman yli 7 oktaavia);
• kolme pedaalia: oikea pedaali (vaimentimet), una corda (vasen pedaali) ja myöhemmin sostenuto, joka pitää soimassa vain jo pohjassa olevat sävelet.

Chopin, Liszt, Brahms ja sitten Debussy ja Ravel kirjoittivat tälle uudelle soittimelle, joka osasi sekä laulaa että jyristä.