Perinnemusiikki: korvakuulolta eteenpäin

Vuosisatojen ajan useimmat ihmiset eivät koskaan nähneet kirjoitettua nuottia. Silti he lauloivat joka päivä: nukuttaakseen lapsen, pitääkseen tahtia pellolla tai laivalla työskennellessään, tanssiakseen kylässä, rukoillakseen, surrakseen vainajia tai juhliakseen häitä. Tämä perinnemusiikiksi (tai kansanmusiikiksi) kutsuttu musiikki muodostaa suurimman osan kaikesta koskaan soitetusta musiikista. Se on myös lähde, josta taidemusiikin säveltäjät sekä jazz-, blues- ja rockmuusikot ovat ammentaneet.

Musiikin siirtäminen korvakuulolta

Perinnemusiikki opitaan korvakuulolta: kuulet vanhempiesi tai naapuriesi laulavan sitä, toistat sen ja siirrät sen vuorostasi eteenpäin. Kukaan ei ”omista” sitä: usein emme tiedä, kuka sen on tehnyt. Kuten rikkinäisessä puhelimessa, jokainen sukupolvi muuttaa sitä hieman, joten samasta sävelmästä on useita versioita, eri sanoin, eri rytmein, alueesta riippuen eri sävelin. ”Oikeaa” versiota ei ole: kaikki ovat elossa.

Otetaan esimerkiksi Au clair de la lune, joka on tunnettu Ranskassa ainakin 1700-luvulta. Sen melodia käyttää vain muutamaa vierekkäistä säveltä, jotka on helppo muistaa ja laulaa:

M:4/4
L:1/4
Q:1/4=96
K:C
C C C D | E2 D2 | C E D D | C4 |]
w: Au clair de la lu-ne, mon a-mi Pier-rot

Mihin tätä musiikkia käytetään?

• Tanssimiseen: bourréet, jigit, polkat, valssit, branlet, piiritanssit… Tanssi vaatii selkeän rytmin ja säännölliset fraasit (usein 4 tai 8 tahtia).
• Työntekoon: merimieslaulut (shantyt) auttoivat miehistöä vetämään köyttä yhtä aikaa; peltolaulut pitivät työn rytmiä.
• Tarinoiden kertomiseen: balladit ja itkuvirret kertovat rakkaudesta, sodasta tai rikoksista, joskus kymmenien säkeistöjen verran.
• Juhlimiseen: joululaulut, juhlalaulut, kehtolaulut, hengelliset laulut.

Miten perinnemusiikin tunnistaa

• Lyhyet, toistuvat fraasit, usein säkeistö ja kertosäe, johon kaikki yhtyvät.
• Vuorolaulu: solisti laulaa säkeen ja ryhmä vastaa (tätä kutsutaan nimellä call and response, kutsu ja vastaus).
• Yksinkertaiset asteikot: hyvin usein viisisävelinen pentatoninen asteikko tai vanhat moodit.
• Helposti kannettavat soittimet: viulu, huilu, säkkipilli, kampiliira, harmonikka, kitara, banjo, rumpu.
• Bordunat: melodian alla pidetty sävel, kuten säkkipillissä tai kampiliirassa.

Seuraava melodia, virren Amazing Grace sävelmä (anonyymi amerikkalainen sävelmä, joka 1800-luvulla liitettiin John Newtonin sanoihin), käyttää vain viittä säveltä: G, A, C, D, E. Se on pentatoninen asteikko, kuten lukemattomissa lauluissa Skotlannista, Länsi-Afrikasta, Kiinasta tai Andeilta.

M:3/4
L:1/4
Q:1/4=84
K:C
G, | C2 E/C/ | E2 D | C2 A, | G,2 G, | C2 E/C/ | E2 D/E/ | G3- | G2 |]

Keräilijät

1800-luvulla, kun ihmiset muuttivat maaseudulta tehtaisiin, monet pelkäsivät näiden laulujen katoavan. Innokkaat harrastajat ryhtyivät kirjoittamaan niitä muistiin: amerikkalainen Francis James Child kokosi vanhat englantilaiset ja skotlantilaiset balladit; englantilainen Cecil Sharp keräsi lauluja Englannissa ja sitten Appalakeilla. 1900-luvulla fonografi muutti kaiken: Béla Bartók tallensi tuhansia lauluja Keski-Euroopassa, John ja Alan Lomax kiersivät Yhdysvaltoja kongressin kirjaston (Library of Congress) laskuun. Heidän ansiostaan voimme yhä kuulla 1800-luvulla syntyneiden laulajien ääniä.

Kuuntelulista

• Alan Lomaxin kenttä-äänitteet (työlaulut, Appalakkien balladit).
• 1700-luvun irlantilaisen harpunsoittajan Turlough O'Carolanin harppusävelmät.
• Perinteinen vokaalipolyfonia: korsikalaiset, georgialaiset tai bulgarialaiset laulut.
• Kansantanssit lähelläsi: yhä paras tapa kuulla tätä musiikkia elävänä!