Tango, choro, samba, bossa nova ja kuubalainen musiikki

Samaan aikaan kun jazz syntyi New Orleansissa, myös muista Amerikan satamista tuli musiikillisia risteyskohtia: Havanna, Buenos Aires, Rio de Janeiro. Niissä tavattiin sama sekoitus: eurooppalaiset tanssit (kontratanssi, polkka, valssi), orjuutettujen ihmisten Afrikasta tuomat rytmit ja siirtolaiset kaikkialta Euroopasta. Tuloksena oli maailman valloittanutta tanssimusiikkia, jolla on yksi yhteinen piirre: hyvin tunnistettavat synkopoidut rytmit.

Kuuba: habanera, son ja clave

1800-luvulla Kuuba muutti eurooppalaisen kontratanssin hitaaksi, keinuvaksi tanssiksi, habaneraksi (”havannalainen”). Sen bassorytmi (pisteellinen kahdeksasosa, kuudestoistaosa, kaksi kahdeksasosaa) kiersi maailman: Bizet sovitti sen Carmenin (1875) kuuluisaan aariaan espanjalaisen Sebastián Iradierin laulun pohjalta, ja sen kuulee Scott Joplinin Solacen vasemmassa kädessä. Sen muunnelma, tresillo (3+3+2), on suuren osan Amerikan musiikista perussolu tangosta rock and rolliin.

M:2/4
L:1/16
Q:1/4=72
K:C clef=bass
"^habanera" C,3 C, E,2 G,2 | C,3 C, E,2 G,2 | "^tresillo" C,3 C,3 C,2 | C,3 C,3 C,2 |]

1800-luvun lopulla ilmestyi danzón, elegantti seuratanssi; 1900-luvun alussa son laskeutui saaren itäosista Havannaan. Sen yhtyeissä sekoittuivat kitara ja tres (kitara, jossa on kolme kieliparia), kontrabasso, trumpetti, bongot, marakassit ja claves, kaksi puukapulaa, jotka lyövät kahden tahdin kuviota, clavea. Koko yhtye järjestyy sen ympärille. Tässä ”3-2”-clave: kolme lyöntiä ensimmäisessä tahdissa (se on tresillo), kaksi toisessa.

M:4/4
L:1/8
Q:1/4=100
K:C
"^3" c3 c3 c2 | "^2" z2 c2 c2 z2 | "^3" c3 c3 c2 | "^2" z2 c2 c2 z2 |]

Vuonna 1930 New Yorkissa levytetty El manisero (”Maapähkinämyyjä”) käynnisti maailmanlaajuisen kuubalaisen musiikin villityksen. Sitten tulivat Pérez Pradon mambo ja Enrique Jorrínin cha-cha-chá 1940- ja 1950-luvulla sekä New Yorkissa 1960- ja 1970-luvulla puertoricolaisten ja kuubalaisten muusikoiden salsa (Celia Cruz, Fania-levymerkki). Vuonna 1997 albumi Buena Vista Social Club toi sonin vanhat mestarit takaisin maailmanlaajuisen yleisön eteen.

Buenos Aires: tango

1800-luvun lopulla Buenos Airesin ja Montevideon laitakaupungeilla habanera kohtasi argentiinalaisen milongan, afroargentiinalaiset rytmit sekä italialaisten ja espanjalaisten siirtolaisten laulut: näin syntyi tango. Bandoneon, Saksasta peräisin oleva pieni näppäinkonsertiina, antoi sille sen syvän, valittavan äänen. Tango voitti Pariisin noin vuonna 1913; vuonna 1917 Carlos Gardel levytti laulun Mi noche triste, jota pidetään usein ensimmäisenä tangolauluna. Suurten orkestereiden 1940-luvun kulta-ajan jälkeen Astor Piazzolla keksi Bachista ja jazzista ammentavan tango nuevon, joka oli tarkoitettu enemmän kuunneltavaksi kuin tanssittavaksi. Tangon tunnistaa voimakkaasti korostetusta 4/4-tahdista, joka jaetaan usein 3+3+2, terävistä aksenteista ja dramaattisista pysäytyksistä.

Rio: choro, samba, bossa nova

Noin vuonna 1870 Rion muusikot soittivat polkkia ja valsseja omalla synkopoidulla tavallaan: tämä oli choroa, virtuoosista soitinmusiikkia, jossa huilu laulaa, cavaquinho (pieni nelikielinen kitara) pitää rytmiä ja seitsenkielinen kitara piirtää bassolinjat. Pixinguinha teki siitä hienostunutta taidetta 1900-luvulla. 1900-luvun alussa samba syntyi Rion afrobrasilialaisissa yhteisöissä; siitä tuli karnevaalin musiikki ja maan tunnus.

1950-luvun lopulla Antônio Carlos Jobim, runoilija Vinícius de Moraes ja laulaja-kitaristi João Gilberto hidastivat sambaa, hyräilivät sen laulamisen sijaan ja lisäsivät jazzsointuja: tämä oli bossa novaa (1958). Se valloitti Yhdysvallat 1960-luvun alussa erityisesti saksofonisti Stan Getzin kautta ja nousi jazzohjelmiston tukipilariksi. Kitaralla tai pianolla bossa on rytmin koulu: basso iskulla, soinnut iskujen välissä.

Mitä kuunnella

• Kuuba: lyömäsoittimet (bongot, kongat, claves, marakassit), toistuvia kuvioita soittava piano (montunot), kirkkaat vasket, kutsu ja vastaus solistin ja kuoron välillä.
• Tango: bandoneon, viulut, perkussiivinen piano, kontrabasso; korostettu rytmi, dramaattiset kontrastit.
• Choro: virtuoosinen huilu, cavaquinho, kitarat; vilkas tempo, haikea ilo.
• Bossa nova: pehmeä ääni, klassinen kitara, jazzsoinnut, vaimea rytmi.

Kuuntelulista

• Ignacio Piñeiron Septeto Nacionalin levytykset (kuubalainen son), Celia Cruz, Buena Vista Social Club.
• Carlos Gardel; Astor Piazzolla, Adiós Nonino, Libertango.
• Pixinguinha (choro); João Gilberto ja Jobim; albumi Getz/Gilberto (1964).