Jazz New Orleansista swingiin

1900-luvun alussa New Orleans oli satamakaupunki kuin ei mikään muu: ensin ranskalainen, sitten espanjalainen ennen kuin siitä tuli amerikkalainen, se sekoitti Euroopasta, Afrikasta ja Karibialta tulleita ihmisiä. 1800-luvulla orjuutetut afrikkalaiset saattoivat sunnuntaisin kokoontua Congo Squarelle tanssimaan ja rummuttamaan. Kaupungissa oli torvisoittokuntia, jotka marssivat hautajaisissa ja juhlissa, ragtimepianisteja, blueslaulajia ja kirkkoja. Tästä sekoituksesta syntyi jazz.

New Orleans: yhteisimprovisaatio

Noin vuonna 1900 kornetisti Buddy Bolden oli jo kuuluisa voimastaan ja vapaasta soittotyylistään; yhtään äänitettä hänestä ei ole säilynyt. Kaupungin yhtyeet muodostuivat pienen ryhmän ympärille: trumpetti (tai kornetti) soittaa melodian, klarinetti punoo arabeskeja sen yllä, pasuuna liu'uttaa vastamelodioita sen alla; niiden takana banjo, tuuba (tai kontrabasso), piano ja rummut pitävät rytmin. Kaikki improvisoivat samanaikaisesti sävelmän ympärillä: tämä on yhteisimprovisaatiota. Vuonna 1917 Original Dixieland Jass Band, valkoisten New Orleans -muusikoiden yhtye, teki New Yorkissa ensimmäisen jazzlevyn.

Louis Armstrong: solisti nousee valtaistuimelle

Vuonna 1901 New Orleansissa syntynyt Louis Armstrong liittyi King Oliverin yhtyeeseen Chicagossa vuonna 1922. Vuosina 1925–1928 pienillä yhtyeillään, Hot Fivella ja Hot Sevenillä, hän muutti jazzin: yhteisimprovisaation sijaan solisti ottaa puheenvuoron ja rakentaa choruksen kuin tarinan loistavalla soinnilla ja rytmitajulla, josta tuli mittapuu. Hän teki myös tunnetuksi scatin, merkityksettömillä tavuilla laulamisen. Hänen trumpetti-intronsa kappaleeseen West End Blues (1928) on yhä esikuva jokaiselle jazzmuusikolle.

Swing: kirjoitettu vai soitettu?

Jazzin erottaa muista swing: kahdeksasosat eivät ole tasaisia vaan soitetaan ”pitkä–lyhyt”, suunnilleen kuin trioli, jonka kaksi ensimmäistä säveltä on sidottu, ja aksentit ovat iskuilla 2 ja 4. Nuotissa on tavallisia kahdeksasosia; korva kuulee jotain, joka on lähempänä toista tahtia:

M:4/4
L:1/8
Q:1/4=120
K:C
"^written" C D E G A G E D | "^played" (3:2:2C2D (3:2:2E2G (3:2:2A2G (3:2:2E2D |]

Harlem, stride ja big bandit

1920-luvulla jazz siirtyi pohjoiseen, Chicagoon ja sitten New Yorkiin. Harlemissa stride-pianistit (James P. Johnson, Fats Waller, sitten virtuoosi Art Tatum) muuttivat ragtimen vasemman käden swing-koneeksi; oppitunti Jazz ja populaarimusiikki näyttää, miten se toimii. Vuodesta 1927 Duke Ellington johti Cotton Clubin yhtyettä; hän sävelsi jokaisen muusikkonsa omalle soundille ja teki big bandista todellisen säveltäjän soittimen.

1930-luvulla Amerikka tanssi big bandien tahdissa: tämä oli swing-aikakausi. Big bandissa oli noin viisitoista muusikkoa jaettuina sektioihin: saksofonit, trumpetit, pasuunat ja rytmisektio (piano, kitara, kontrabasso, rummut). Sovittajat kuten Fletcher Henderson panivat sektiot keskustelemaan keskenään riffeillä, lyhyillä toistuvilla kuvioilla, kutsun ja vastauksen tapaan. Tässä siinä hengessä tätä oppituntia varten kirjoitettu riffi:

M:4/4
L:1/8
Q:1/4=150
K:C
"C6" z2 G A c2 A G- | G4 z4 | "C6" z2 G A c2 A G- | G2 E2 z4 |
"F7" z2 A _B c2 _B A- | A4 z4 | "C6" z2 G A c2 A G- | G2 E2 C4 |]

Count Basie ja hänen Kansas Cityn yhtyeensä luottivat kevyeen swingiin ja vastustamattomiin riffeihin; ”swingin kuningas” Benny Goodman toi jazzin New Yorkin Carnegie Halliin tammikuussa 1938; Chick Webb lanseerasi laulaja Ella Fitzgeraldin; Billie Holiday keksi intiimin tavan laulaa lauluja. Ranskassa kitaristi Django Reinhardt ja viulisti Stéphane Grappelli perustivat vuonna 1934 Quintette du Hot Club de Francen: näin syntyi mustalaisjazz (gypsy jazz).

Mitä kuunnella

• New Orleans: trumpetti, klarinetti ja pasuuna improvisoimassa yhdessä, banjo ja tuuba, vanhan äänitteen sointi.
• 1920-luku: etualalle nousevat soolot, scat-laulu, stride-piano.
• Swing: big band, sektiot vastaamassa toisilleen riffein, kaikilla neljällä iskulla kävelevä kontrabasso, tanssimista varten tehtyä musiikkia.

Kuuntelulista

• Louis Armstrong, Hot Five ja Hot Seven (1925–1928), West End Blues.
• Duke Ellington, levytyksiä 1930- ja 1940-luvulta.
• Count Basie, Benny Goodman Carnegie Hallissa (1938), Coleman Hawkins, Body and Soul (1939).
• Django Reinhardt ja Stéphane Grappelli, Quintette du Hot Club de Francen levytyksiä.