Debussy, Ravel, Satie: värien musiikkia

Pariisi noin vuonna 1890. Kaupungissa oli juuri järjestetty vuoden 1889 maailmannäyttely, jossa vierailijat saattoivat kuulla jaavalaista gamelania, gongien ja metallofonien orkesteria, jonka äänet olivat Euroopassa tuntemattomia. Impressionistiset maalarit olivat jo osoittaneet, että voi maalata valoa ääriviivojen sijaan; symbolistirunoilijat, kuten Mallarmé ja Verlaine, suosivat vihjaamista kuvailun sijaan. Nuori säveltäjä, Claude Debussy (1862–1918), tekisi saman äänellä.

Iltapäivä, joka muutti kaiken

Vuonna 1894 Debussy esitti teoksen Prélude à l'après-midi d'un faune (Faunin iltapäivä), joka sai innoituksensa Mallarmén runosta. Se alkaa soolohuilulla, joka punoo linjaa ilman selvää sävellajia; sitten orkesteri tulee mukaan kevyin kosketuksin: harput, sordinoidut käyrätorvet, jaetut jouset. Ei Beethovenin tapaan kehiteltyä suurta teemaa, ei sankarillista crescendoa: kymmenen minuutin haaveilu. Monet muusikot pitävät sitä modernin musiikin lähtöpisteenä.

Myöhemmin Debussy kirjoitti oopperan Pelléas et Mélisande (1902), jossa henkilöt laulavat lähes kuin puhuisivat, ja sitten teoksen La Mer (Meri, 1905), kolme ”sinfonista luonnosta”, jotka maalaavat tuulta ja aaltoja. Pianolle hän kirjoitti Estampes, Images ja kaksi kirjaa Preludeja (1910 ja 1913).

Erilainen tapa kirjoittaa

Debussy ei pitänyt maalaustaiteesta lainatusta sanasta ”impressionismi”. Silti se kuvaa muutamia uusia valintoja:

• Asteikkoja muualta: pentatoninen asteikko (viisi säveltä, kuten pianon mustat koskettimet), vanhat moodit, kokosävelasteikko.
• Sointuja värin vuoksi: noonisoinnun ei enää tarvitse ”purkautua”; sitä voi liu'uttaa kokonaisena lohkona.
• Sointiväri etualalla: Debussylle ja Ravelille soittimen valinta on yhtä tärkeä kuin sävel.

Kuuntele alkua kappaleesta La Fille aux cheveux de lin (Pellavatukkainen tyttö, Preludit, I kirja, 1910): säestämätön melodia on lähes kokonaan pentatoninen. Ei säestystä, ei jännitettä: leijuva fraasi, kuin itsekseen hyräilty laulu.

M:3/4
L:1/16
Q:1/4=60
K:Gb
d6 BG E2GB | d2BG E2GB G2GE | G2FE D8 |]

Ravel, kelloseppä

Maurice Ravel (1875–1937) jakoi Debussyn rakkauden väreihin, mutta hän piti selkeistä muodoista ja tarkoista mekanismeista, jotka oli säädetty kuin kellokoneisto. Erinomaisena orkestroijana hän sävelsi baletin Daphnis et Chloé (1912) Venäläiselle baletille, orkestroi Musorgskin Näyttelykuvia vuonna 1922 ja kirjoitti vuonna 1928 Boléron: yksi ainoa teema, joka toistuu siirtyen soittimelta toiselle, lakkaamattoman pikkurumpurytmin päällä. Se on jo itsessään orkestraation oppitunti. Ravel oli myös utelias jazzin suhteen ja kuunteli sitä innokkaasti, erityisesti Yhdysvaltain-kiertueellaan 1928; se kaikuu hänen kahdessa pianokonsertossaan.

Satie, ulkopuolinen

Erik Satie (1866–1925), Montmartren kabareepianisti ja Debussyn ystävä, valitsi suuruudelle vastakkaisen tien: lyhyitä, hitaita, riisuttuja ja huumoria täynnä olevia kappaleita (hän antoi nuoteilleen eksentrisiä nimiä ja esitysohjeita). Hänen kolme Gymnopédietään (1888) perustuvat vasempaan käteen, joka keinuu kahden soinnun välillä, ja yllä leijuvaan melodiaan:

M:3/4
L:1/4
Q:1/4=66
%%staves {RH LH}
V:RH clef=treble
V:LH clef=bass
K:D
[V:RH] z3 | z3 | z f a | g f c | B c d | A3 |]
[V:LH] G,, [B,DF]2 | D, [A,CF]2 | G,, [B,DF]2 | D, [A,CF]2 | G,, [B,DF]2 | D, [A,CF]2 |]

Vuonna 1917 baletti Parade, joka tehtiin Cocteaun ja Picasson kanssa Venäläiselle baletille, toi orkesteriin kirjoituskoneen ja sireenejä. ”Kuutosten” (Poulenc, Milhaud, Honegger…) nuoret säveltäjät pitivät Satieta yksinkertaisuuden esikuvana; myöhemmin amerikkalaiset minimalistit löysivät hänet uudelleen.

Mitä kuunnella

• Sumeat ääriviivat: vähän selkeitä kadensseja, leijuva sävellajin tuntu.
• Rinnakkaiset soinnut, jotka liukuvat lohkoina.
• Hienostuneet sointivärit: huilu, harppu, sordinoidut jouset, pehmeästi harjatut symbaalit, pedaaliin kylpevä piano.
• Usein hyvin hiljainen dynamiikka ja mielikuvia herättävät nimet (vesi, kuu, usva, meri).

Kuuntelulista

• Debussy: Prélude à l'après-midi d'un faune, La Mer, Clair de lune, La Cathédrale engloutie.
• Ravel: Boléro, Daphnis et Chloé (”Päivänkoitto”), Pavane pour une infante défunte.
• Satie: Gymnopédies, Gnossiennes.
• Heidän ympärillään: Lili Boulanger, ensimmäinen nainen, joka voitti Rooman palkinnon sävellyksessä (1913), ja Gabriel Fauré, Ravelin opettaja.