Pop-piano, elokuvamusiikki ja minimalismi

Avaa mikä tahansa suoratoistopalvelu: tuhannet rauhalliset, koskettavat soolopianokappaleet keräävät miljoonia kuunteluja. Niiden kieli perii kolme perinnettä: poplaulut (lyhyet, tehokkaat sointusilmukat), elokuvamusiikki (tunteen rakentamisen taito) ja 1960–70-lukujen amerikkalainen minimalismi (Terry Riley, Steve Reich, Philip Glass: toisto moottorina). Tyyli näyttää yksinkertaiselta; todellisuudessa se on armottoman vaativa, koska jokainen sävel kuuluu.

Tyylin sormenjäljet

• Lyhyet silmukkana toistuvat sointukulut: I–V–vi–IV (C–G–Am–F), vi–IV–I–V, I–vi–IV–V. Neljä sointua riittää koko kappaleeseen.
• ”Avoimet” soinnut: sus2- / sus4-soinnut (terssin tilalla sekunti tai kvartti), add9, suuret septimit. Ne kuulostavat moderneilta ja hieman leijuvilta.
• Vasen käsi oktaaveina tai kvintteinä tai laajoina arpeggioina: basso on väljä ja yksinkertainen.
• Kerroksittain rakentaminen: aloita yksin ja paljaana, lisää rekisteri, sitten ääni, sitten oktaavit; tunteiden huippu saapuu kahden kolmasosan kohdalla.
• Ostinato: väsymättä toistuva aihe, jonka yllä tai alla harmonia tai melodia kehittyy hitaasti.
• Minimalistiset prosessit: additiivinen prosessi (yksi sävel lisää joka toistolla), vaiheistus (kaksi identtistä kuviota ajautuu erilleen, kuten Reichin Piano Phase -teoksessa), Glass-tyyliset arpeggiot.

Popsilmukka ja pidätyssoinnut

M:4/4
L:1/8
Q:1/4=76
K:C
%%staves {RH LH}
V:RH clef=treble
V:LH clef=bass
[V:RH] "Csus2"[Gcd]2 [Gcd]2 "C"[Gce]2 [Gce]2 | "G"[GBd]2 [GBd]2 "Gsus4"[Gcd]2 "G"[GBd]2 | "Asus2"[ABe]2 [ABe]2 "Am"[Ace]2 [Ace]2 | "Fsus2"[Gcf]2 [Gcf]2 "F"[Acf]2 [Acf]2 |]
[V:LH] [C,,C,]8 | [G,,G,]8 | [A,,A,]8 | [F,,F,]8 |]

I–V–vi–IV, popin eniten käytetty sointukulku. Mutta kuuntele, mikä herättää sen eloon: jokainen sointu saapuu ”pidätettynä” (C:ssä D E:n sijaan, G:ssä C H:n sijaan, a-mollissa H, F:ssä G) ja purkautuu sitten. Nämä pienet jännitteet ja laukeamiset väliäänessä luovat liikettä staattisten harmonioiden sisälle. Oktaaveja soittava vasen käsi laskee leveän perustan.

Tunteen rakentaminen: ”elokuva”-tekniikka

M:4/4
L:1/8
Q:1/4=72
K:C
%%staves {RH LH}
V:RH clef=treble
V:LH clef=bass
[V:RH] "Am(add9)"[Ee]4 [Dd]2 [Cc]2 | "F(add9)"[Cc]6 z2 | "C(add9)"[Gg]4 [Ee]2 [Dd]2 | "G(add9)"[Dd]8 |]
[V:LH] A,,E,B,C ECB,E, | F,,C,G,A, CA,G,C, | C,G,DE GEDG, | G,,D,A,B, DB,A,D, |]

Sointukuluksi tulee vi–IV–I–V (samat soinnut, eri järjestys, melankolisempi väri). Melodia kahdennetaan oktaavissa (”laulat kovempaa” paukuttamatta) ja vasen käsi levittää laajoja arpeggioita, joissa on nooni. Kappaleessa tämä kohta olisi teeman toinen tai kolmas esitys: ensimmäinen olisi ollut yksittäinen linja keskirekisterissä vasemman käden pitkien sävelten päällä. Sama aines, kasvava tiheys: se on kaiken elokuvamusiikin salaisuus.

Minimalismi: vaiheistus

M:4/4
L:1/8
Q:1/4=120
K:C
%%staves {RH LH}
V:RH clef=treble
V:LH clef=bass
[V:RH] cega gede | cega gede | cega gede |]
[V:LH] C,E,G,A, G,E,D,E, | E,G,A,G, E,D,E,C, | G,A,G,E, D,E,C,E, |]

Molemmat kädet soittavat samaa kahdeksan sävelen kuviota. Tahti 1: yhdessä (oktaavin päässä). Tahti 2: vasen käsi on ”edennyt” yhden kahdeksasosan. Tahti 3: kaksi kahdeksasosaa. Jokaisella siirtymällä syntyy uusia harmonioita ja rytmejä keksimättä yhtäkään uutta säveltä. Piano Phase -teoksessa Steve Reich antaa tämän ajautumisen tapahtua hyvin vähitellen kahden pianistin välillä; tässä teemme sen portaittain. Kokeile toistaa jokainen tahti neljä kertaa ennen kuin siirryt eteenpäin: hypnoottinen vaikutus ilmestyy.

Additiivinen prosessi

Toinen minimalistinen tekniikka: lähde kahden sävelen fragmentista, toista se, lisää sitten sävel, sitten toinen… Philip Glass rakentaa näin kokonaisia kappaleita arpeggioista, jotka pitenevät ja lyhenevät. Sääntö: muuta vain yhtä tekijää kerrallaan (sävel, sointu, rekisteri), jotta kuulija kuulee jokaisen muutoksen tapahtumana.

Resepti

1. Valitse neljän soinnun silmukka ja hidas tempo (60–80).
2. Kirjoita vasemman käden kuvio (oktaavit tai laaja arpeggio) ja yksinkertainen 8 tahdin teema, jonka lapsikin voisi melkein laulaa.
3. Jakso 1: teema yksin, yksi ääni, keskirekisteri, p.
4. Jakso 2: sama teema, arpeggioiva vasen käsi, vastamelodia tai korkea ostinato.
5. Jakso 3 (huippu): teema oktaaveina, rekisteriä korkeammalla, täyteläisemmät soinnut, f.
6. Coda: paluu alun paljauteen ja leijuva loppusointu (sus2 tai add9).

Sinun pajasi

1. Kuuntele ja vertaile useita sointukulkuja sointukulkujen sivulla; valitse se, joka vastaa tavoittelemaasi tunnetta.
2. Improvisoi C-duurin pop-taustanauhan päälle, kunnes löydät kahden tahdin fraasin, jonka haluat soittaa uudelleen.
3. Rakenna piano rollissa kappaleesi kolmesta jaksosta (paljas, rikastettu, huippu) ja codasta, pituudeltaan 24–32 tahtia.
4. Lisää 8 tahdin minimalistinen jakso: oikean käden ostinato, joka siirtyy tai pitenee vasemman käden pitäessä silmukkaa.
5. Vie tai kopioi teema ABC-editoriin jakaaksesi sen.
6. Itsetarkistus: piirrä kappaleesi intensiteettikäyrä paperille. Jos se nousee vähitellen kahden kolmasosan kohdalle ja laskee sitten, rakenteesi on vankka.