Aihe: kaiken musiikin siemen

Neljä säveltä. Kolme lyhyttä ja yksi pitkä. Tunnet ne melkein varmasti: ne aloittavat Beethovenin viidennen sinfonian. Tuosta pikkuruisesta fragmentista Beethoven rakensi kokonaisen ensimmäisen osan. Se on säveltäjien suuri salaisuus: kappale ei juuri koskaan synny taivaalta pudonneesta valtavasta melodiasta, vaan pienestä ideasta, jota kasvatetaan. Tuota pientä ideaa kutsutaan aiheeksi (motiiviksi).

1. Mikä aihe on?

Aihe on pienin tunnistettava musiikillinen solu: yleensä 2–6 säveltä, harvoin yli kaksi tahtia. Sillä on identiteetti, kuin kasvoilla: kun kuulet sen uudelleen, vähän muunnettunakin, tunnistat sen. Kuuntele Beethovenin aihetta (tauko, kolme kahdeksasosaa, pitkä sävel) ja sitten sen vastausta askelta alempaa.

M:2/4
L:1/8
Q:1/4=108
K:Cm
z G G G | E4 | z F F F | D4 |]

Huomaa, ettei jälkimmäinen puolisko ole uusi aihe: se on sama, siirrettynä. Korvasi tekee yhteyden välittömästi. Juuri tätä opit nyt tekemään.

2. Aiheen kolme ainesta

• Rytmi: vahvin aines. Taputa ”lyhyt-lyhyt-lyhyt-pitkä”: kaikki tunnistavat Beethovenin, ilman sävelkorkeuksiakin!
• Ääriviiva: melodialinjan muoto (nouseva, laskeva, aaltoileva, hyppäävä ja sitten askeltaen palaava…).
• Intervallit: sävelten välinen etäisyys. Vierekkäisistä sävelistä (askelliikkeestä) koostuva aihe kuulostaa laulavalta; hyppivä aihe kuulostaa energisemmältä tai sankarillisemmalta.

Beethovenin Oodi ilolle on viidennen vastakohta: hyvin yksinkertainen rytmi (tasaiset neljäsosat), aaltomainen ääriviiva, pelkkiä vierekkäisiä säveliä. Tuloksena sävelmä, jonka kuka tahansa voi laulaa.

M:4/4
L:1/4
Q:1/4=100
K:C
E E F G | G F E D | C C D E | E3/2 D/ D2 |]

3. Aiheen rakentaminen rytmistä

Tässä on luotettavin keino olla koskaan jumittumatta tyhjän paperin eteen: aloita rytmistä, lisää sävelkorkeudet jälkeenpäin.

1. Keksi kahden tahdin rytmi taputtamalla tai lausumalla se (”taa, taa, ti-ti, taa…”). Siinä täytyy olla vähän korkokuviota: pidempi sävel lopussa tai kaksi kahdeksasosaa, jotka kiihdyttävät.
2. Soita tuo rytmi yhdellä sävelellä, vaikkapa C:llä. Jos se saa jo pääsi nyökkäämään, se on hyvä.
3. Anna sille nyt ääriviiva: anna ensimmäisten sävelten nousta ja laskeutua sitten pitkälle sävelelle.

Vaihe 2: pelkkä rytmi, C:llä. Voit naputtaa sen heti alla olevalla työkalulla.

M:4/4
L:1/4
Q:1/4=96
K:C
C C C/ C/ C | C4 |]

Vaihe 3: sama rytmi sävelkorkeuksiin puettuna. Aihe nousee C:stä G:hen, tekee pienen koukun (G–F) ja laskeutuu D:hen, säveleen, joka ”odottaa jatkoa”.

M:4/4
L:1/4
Q:1/4=96
K:C
C E G/ F/ E | D4 |]

Pidä tämä aihe tallessa: käytämme sitä seuraavilla oppitunneilla toistaaksemme sitä, muunnellaksemme sitä ja muuttaaksemme sen oikeaksi melodiaksi.

4. Viisi sormea riittää

Pysy ensimmäisissä aiheissasi viidessä sävelessä C–D–E–F–G oikea käsi C-asemassa. Tekniikka ei ole tielläsi, ja kuulet selvemmin, mitä kukin sävel muuttaa. Moni suuri teema mahtuu viiteen säveleen: Oodi ilolle on todiste.

Sinun pajasi

1. Avaa piano roll. Aseta tahtilajiksi 4/4 ja tempoksi noin 90.
2. Keksi kolme erilaista kahden tahdin rytmiä (taputa ne ensin) ja kirjoita kukin yhdelle sävelelle, C:lle.
3. Anna jokaiselle rytmille eri ääriviiva säveliä C, D, E, F ja G käyttäen: yksi nouseva, yksi laskeva, yksi aaltomainen.
4. Kuuntele kolmea aihettasi silmät kiinni. Mikä niistä soi yhä päässäsi minuutin kuluttua? Se on ”voittaja-aiheesi”.
5. Anna sille nimi (”kysymys”, ”pieni hyppy”…) ja kopioi se ABC-editoriin säilyttääksesi sen luonnosvihossasi.

Itsetarkistus: osaatko laulaa tai viheltää aiheesi ulkomuistista seuraavana päivänä? Jos osaat, sillä on identiteetti.